100 % silk

 

Nyt se on mun <3 Tän metsästystä on joutunut sivusta seuraamaan kaverit, poikaystävä ja äiti, ja ehdin avautua siitä myös täällä sekä täällä.

Eipä tarvitse kovin kauaa miettiä mitä laitan päälleni, kun kohta meen kahvitteleen sen mukavan tytön kanssa. Sikkipaita, leohuivi, farkut, saappaat, kultaisia koruja ranteeseen ja hiukset kiharalle. Yksinkertasta mutta toimivaa.

Mun huone

Multa on muutamaan kertaan kysytty mun huoneesta täällä Lyonissa, ja miten au pairien asuminen järjestetään, onko aina oma huone ja minkälainen se on. Omasta huoneestani voin kertoa, mutten muiden, sillä au pairien omat tilat tai huoneet riippuu ihan perheen omasta asunnosta ja järjestelyistä, mutta esimerkiksi tästä näät muutamia perussääntöjä ja au pairin "oikeuksia", muun muassa mielellään siihen omaan huoneeseen. 

Mä olin tooodella onnekas ja mulla on ihana huone. Suurinpiirtein samankokoinen kuin Suomessa (asuin siis äidin ja isäpuolen kanssa tähän asti) omalla pikkuparvekkeella ja sopivan kokoisilla vaatekaapeilla. Tiesin etukäteen, että mun huoneessa on vaatekaapit, sänky, kirjahylly, yöpöytä sekä lukuvalo, joten mitään huonekaluja ei tarvinnut tänne raahata.

"Tyhjän" huoneen sain kodikkaaksi ja oman näköiseksi tietenkin omilla tärkeillä esineillä ja tavaroilla. Olen sisustanut huonettani hiljalleen ja ostanut kaikenlaista pientä, kuten koristetyynyjä ja kynttilöitä. Teimme myös reissun Ikeaan, josta löysin muun muassa kauniin peilin ja käytännöllisiä koreja. Viherkasvit tuo mihin tahansa tilaan freshin olon, kynttilät luo tunnelmaa, laatikot ja korit tuo järjestystä, kauniit kehykset sopii huoneeseen kuin huoneeseen ja koristetyynyt vain pakottaa istuskelemaan ja lueskelemaan sängyllä!

Tässä hieman kurkistusta mun huoneeseen:

Ihana päivä

Mun au pair-perhe lähti reissuun ja mun sunnuntaihin asti kestävä "vapaa" ja yksinolo alkoi tänään kävelyllä, Alliance Francais -koululla käymisellä, shoppailulla, patongilla ja Greyn Anatomialla. Miten musta jotenkin tuntuu, että se myös jatkuu shoppailulla, patongilla ja Greyn Anatomialla...

Suurin osa busseista ja metroista on tänään lakossa ja pääsin matkan koululle puoliksi metrolla (tai en ole ihan varma olisinko päässyt perillekin, kun en tajunnut mitkä metrot kulki ja mitkä ei :D) ja kävelin loppumatkan - onneksi. Kun kävelin koululle, ihastuin tähän kaupunkiin taas lisää. En voi sille mitään että täällä oon tosi onnellinen ja yhtä hymyä koko ajan. Tää tuntuu niin kodilta ja rakastan isoja kaupunkeja. Kun kävelin jokea pitkin, katselin ihmisiä ja joutsenia, veneitä ja puita niin mua itketti ihan hirveesti - tää on mun kotikaupunki ja tää on ihan liian siistiä. Sitten mua alko itkettää senkin takia, etten voinut kokea sitä tunnetta kenenkään kanssa. Kuinka hienoa olis olla iltakävelyllä poikaystävän kanssa joen rannalla tai juoda kaljaa kavereiden kanssa puiston penkeillä... No eiköhän noi joskus toteudu!

Alliance Francais näytti tosi mukavalta paikalta opiskella, jossa oli porukkaa nuorisosta vanhempiin, alottelijoista parempiin. Mun pitää viedä sinne vielä parit paperit niin sitten alkaa opiskelut. Oon tosi innoissani, että pääsen opiskeleen kieltä ja myöskin siitä, että kurssi, jolle menen, on au-paireille tarkoitettu joten varmasti löytyy samanhenkistä porukkaa. Koulu sijaitsi tosi helpolla paikalla ja kun kaduilla käveli kartan kanssa niin muutama henkilö neuvoi ja auttoi heti - kysymättä. Tosin kaduilla vilisi miehiä, jotka huuteli perään "Bonjour mademoiselle! Bonjour blond mademoiselle!" mutta kun korvissa soi musa täysillä niin sekin menee ihan jees.

Sitten kun velvollisuudet oli hoidettu, jäin kaupungille shoppailemaan ja löysinkin paljon ihania juttuja. Menin ihan ensimmäiseksi kosmetiikka-liikkeeseen etsimään silmänympärysvoidetta, mutta se olikin sitten hankalampi juttu, kun seitsemän myyjää ei osannut hyvin englantia enkä mä hyvin ranskaa. Sain sanottua sanat "silmät, kuiva, herkkä" ja näytin silmänalusia. Ja joku kyseli niistä kielimuureista? :D Loppujen lopuksi löydettiin mulle hyvä voide, jossa oli selostukset englanniksi, mutta sitten huomasin hinnan... Kysyin, että olisiko samanlaista tuotetta halvemmalla, mutta toi on kuulemma "number un, very the best, very good, last long long very much months" joten eihän sitä pystynyt olemaan ostamatta :D Noiden lisäksi sain hyvät kylkiäiset, joten eipä sitten tuntunut niin pahalta. Kassalla sitten tuli uudet ongelmat, kun halusin kanta-asiakaskortin ja siihen tarvi erilaisia tietoja musta ja silloin mun apuun tuli tosi mukava nuori nainen, joka osasi jonkun verran englantia. Ranskassa ollaan ihan mielettömän avuliaita ja kohteliaita - sekin nainen oli siinä vain ja ainoastaan mun takia ostostensa jälkeen ehkä kymmenisen minuuttia.

Ostin tosiaan ton Estee Lauderin Re-Nutriv -silmävoiteen ja sen lisäksi sain kaksi Chanelin kasvovoidetta, Lancomen kasvovoiteen sekä Estee Lauderin Advanced Night Repairin, josta oon aika innoissani, koska olen kuullut tosta paljon hyvää. EL:n seerumia voi tietysti käyttää muutoinkin kuin vain yöksi, mutta silloin se ehtii imeytyä kunnolla ihoon. Sen pitäisi kosteuttaa, heleyttää ja kirkastaa ihoa ja tältä odotan aikalailla! Joka paikasta, josta ostat kosmetiikkaa, saat kaupan päälle muutamia - ellet kymmeniä - hajuvesitestereitä. Mä ostin kuukausi sitten uuden valokynän ja mulla on ihanan tuoksuisia testereitä vieläkin jäljellä. Pääsee ainakin testailemaan ihania tuoksuja ja mulla on ollut etsinnässä uusi hajuvesi. Toi Viktor & Rolfin Flowerbomb vois ihan hyvin olla seuraava :p

Yves Rocherilta ostin uuden kuorintavoiteen vartalolle, itseruskettavan kasvoille ja helmiäisluomivärin. Kun tutkailin itseruskettavan tuoteselostusta, joku takanani sanoo "It's good also!" Se mukava nainen, joka auttoi mua edellisten kosmetiikkaostosten kanssa! Juttelin hetken sen naisen kanssa ja loppujen lopuksi vaihdettiin numeroita ja tavataan ehkä viikonloppuna. Tää tyttö/nainen on ehkä lähdössä ensi vuonna Englantiin au-pairiksi ja oli innoissaan jos pääsisi jutteleen jonkun kanssa englantia. Ja mä olen innoissani jos voin vaan jutella jonkun kanssa. Ei kukaan Suomessa välttämättä tulisi jutteleen kaupassa ja alkaisi kyseleen kauan olet täällä, mitä teet ja mentäskö kahville tai baariin joskus? Me nähdään lauantaina ja oon innoissani.

No sitten vastaan tuli ihana kauppa, josta otin mukaani syysnilkkurit, trenssin (jota olen etsinyt vuoden, mutta mikään ei ole sopinut mun kropalle ja nyt löytyi täydellinen), leohuivin ja raitaneuleen. Namnam.

Ja nyt mun ilta jatkuu näiden parissa:

Salut! <3

Lemppareita - Paidat

Lyonissakin alkaa hiljalleen viilentyä ja aamuisin on joutunut turvautumaan nahkatakkiin tai bleiseriin. Silti päivemmällä, kun asteet nousee reilusti kahteenkymmeneen, saa vielä pukeutua kevyesti ja nämä seuraavat paidat on tällä hetkellä ihan lemppareita; aamuisin juuri sopivan lämpimiä takin kanssa, päivällä ihanan kevyitä sellaisenaan.

Musta sifonkinen löysä kauluspaita on tilattu Nellyltä ja vaalean puuterin/roosan sävyinen ihanasti laskeutuva paita on ostettu Lyonista, Nafnaf-liikkeestä. Eivät tunnu miltään päällä, näyttävät kauniilta "sifonkisen" matskunsa puolesta, menee farkkujen sekä hameiden kanssa. Love.

Toisessa ja kolmannessa kuvassa näkyy myös mun lempparikorut tällä hetkellä, jotka on melkein joka päivä ranteessa ja sormissa. Nomination-korut muistuttaa kaikista, jotka on niihin paloja ostaneet; äiti, iskä, äitipuoli, poikaystävä, sisko ja kaverit. Lempparisormukset näkyy myös tässä postauksessa.

If I can make it here, I can make it anywhere

Ensiksikin. Oon rakastunut tähän kaupunkiin.

Ensimmäinen kuukausi on takana ja sanottavaa olisi niiin paljon, ja tuntuu etten oikein osaa jäsentää kaikkea järkevästi, mutta yritän saada kaikki tärkeimmät ajatukset ja tuntemukset kerrottua.

Ihmiset on superystävällisiä, kohteliaita ja puheliaita. Ihania! Jos kaupungilla joku kiireessä hipaisee sinua, kun menee ohi tai joudut ahtaassa kaupan käytävässä väistämään jonkun takia, sinulle sanotaan "Pardon!" ja bussissa yleensä tervehditään sitä, jonka viereen istutaan tai ainakin hymyillään. Ei ihan suomalaisten käytösten tapaista (näin yleistäen).

Kaupunki on kaunis ja suuri, mutta silti jotenkin todella kodikas. En todellakaan vielä hahmota koko kaupunkia, mutta alan tottumaan metroilla kulkemiseen. On ihanaa kun metroon pääsee tien toiselta puolelta, se on nopeaa ja sillä tavalla pääsee kaikkialle.

Olen kotiutunut hyvin, viihdyn ja nautin kaikesta uudesta. On ihana saada uusia kokemuksia, vaikka välillä jännittääkin, mutta saan iloa niistä hetkistä kun pärjään ranskan kielellä; esimerkiksi paketin hakeminen postista ja tanssitunnilla ymmärtäminen. Aloitin tanssin viime viikolla, ja aion jatkaa harrastusta.

Asunto, jossa asumme on kaunis ja tykkään omasta huoneestani älyttömästi. Mulla on oma pikkuparveke! Olen sisustanut sitä hiljalleen omanlaiseksi ja viihtyisäksi viherkasveilla, kehyksillä ja kuvilla, kynttilöillä ja koristetyynyillä.

Olen saanut kokea pienessä ajassa paljon hienoja juttuja, olen esimerkiksi nähnyt Alpit ja SEISSYT ALPEILLA (ehkä matalimmalla kohdalla, mutta ihan sama!!) ja myös ihaillut Alppeja ihanan järven rannalta... Olen myös päässyt ihailemaan Lyonin puistoja, etenkin Tête D'or on aivan ihana. Niin ja ne eläimet siellä, pus!

 Ruoka... Mieletöntä. Katkaravut, sardiinit, salaatit, patongit, croissantit, viini, siideri, kananmunat, omenat ja tomaatit; kaikki on täällä paljon herkullisempaa! Kaikki syövät patonkia, joka paikassa tarjotaan patonia, joka paikassa myydään patonkia, kaupassa syödään patonkia ennen kuin se on edes maksettu. Patonki on todella hyvää täällä.

Olen nähnyt Lyonin kulttuuria, roomalaisen amfiteatterin ja siitä ajasta kertovan museon ja osan vanhasta kaupungista (niistä kuvia täällä).

Näillä näkymin, jos kaikki selviää, aloitan ranskan opiskelun lokakuussa. En malta odottaa; en enää jaksa vastata kaikille "en puhu ranskaa, puhutko englantia, en tiedä, en ymmärrä, en ole täläkäisiä, olen suomalainen". Olen toki yrittänyt opiskella ranskaa ja lukenut sanoja, mutta tunnilla oppii paljon paremmin. Ranskan lukemisen ohella oon myös lukenut tasapainottavaa hömppää Nina Garcialta ja Rachel Zoelta :p

Syyskuun ja marraskuun lopulle on varattu lentoliput Suomeen, mikä on mukavaa, koska nään äitin ja isin, poikaystävän ja kavereita. Silti en jotenkaan haluisi lähteä kylmään, pimeään ja sateiseen Suomeen... Mutta ehkä se sateisuus ja pimeys unohtuu kun saa viettää aikaa kotona, iskällä, poikaystävän kanssa ja ehkä juhlia kavereiden kanssa.

En ole hirveästi perillä Suomen asioista. Esimerkiksi nämä tärkeimmät: mitä tapahtuu Salkkareissa ja minkälainen on tämän vuoden Big Brother?! Olen lukenut Hesaria kerran, eipä ollut Suomesta mitään mielenkiintoista luettavaa, paitsi että suomalaisen gallupin mukaan jotkut suomalaiset pelkää Venäjää tai niillä on jotain negatiivia ajatuksia niitä kohtaan ja 3000 ihmistä kuolee viinaan vuodessa. Tell me something new...

Olen joutunut pohtimaan uudestaan kertotauluja. Miten ne kannattaa opettaa?! Olen myös lukenut lapsille englantia ja olen innoissani kun ne oppii niin nopeasti.

Oon tosi ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä tänne ja ylisuperkiitollinen tästä kokemuksesta. Oon täällä sairaan onnellinen ja koko ajan pyörii Alicia Keysin Empire State of Mind -biisin toisen version sanat päässä: "If I can make it here, I can make it anywhere". 


Ja äiti ja isi, teitä on ihan hirveä ikävä!