Mitä mukaan pidennetylle viikonloppumatkalle?

Tämän postauksen piti olla ajastettuna ennen Milanon reissua, mutta halusin vielä muokkailla tätä ja unohdin tekstin sitten luonnokseksi. Kun sen kuitenkin olin tehnyt niin haluan sen julkaista.

Mä lähdin siitä liikkeelle, että mukaan tuli vain käsimatkatavarana kulkeva matkalaukku, joka riittäisi ihan hyvin - tai niin ainakin toivoin - perjantaista maanantaille. Ja ajattelin että jos se ei olisi riittänyt, olisin tunkenut poikaystävän reppuun myös omiani, it's so simple ;) Uskoin kuitenkin, että pärjään tuolla pienemmällä matkalaukulla ihan hyvin, oikeastaan siis halusinkin pärjätä, koska Easyjetillä lennettäessä ruumaan menevästä tavarasta pitää maksaa ekstraa ja koneeseen saa viedä vaan yhden matkatavaralaukun - ei siis edes käsilaukkua matkalaukun lisäksi.

Mä selailin pitkästä aikaa Stockholm Streetstyle -sivustoa ja törmäsin Christine Centeneran asuun. Sitten muistin, että tän neidin tyyliä olen joskus aikasemminkin ihastellut. Christinen tyyli on tummanpuhuva, mutta sitä myös pehmennetään maanläheisillä väreillä. Mietin tosi kauan miten kuvaisin osuvasti Christinen tyyliä, koska ensin ajattelin hänen pukeutuvan aikalailla perusvaatteisiin, joista löytyy kuitenkin kaunis tai erilainen juju, kuten huomiota herättävät kengät ja muut kauniit asusteet, turkikset, ja olkapäitä korostavat paidat. Mutta välillä Christine osaa räväyttääkin tosi värikkäillä ja erilaisilla vaatteilla. Kuvia kauemmin selaillessani ajattelinkin, että nämä seuraavat - hieman neutraalimmat asut - mielessäni pakkaan Milanon reissulle.

Tein Christinen ihanien asujen ja jo omistamieni vaatteiden perusteella kollaasin, jossa on vaatteita ja asusteita, jotka pakkaan mukaani. Kiilakorkkarit, jotka tuo jokaiseen asuun sitä jotain ja joilla jaksaa myös kävellä hyvin, siniset farkut, korkeavyötäröinen hame, jokin läpikuultava tai silkkinen paita, joka menee farkkujen sekä hameen kanssa, leopardihuivilla saa väriä mustiin asuihin, musta cashmerehuivi ja jokin neule kylmemmille päiville ja musta ja valkoinen tanktop ja niiden lisäksi joku erikoisempi/juhlavampi toppi. Hieman lähempänä reissua näytti siltä, että olisin pärjännyt trenssillä, koska vielä pari viikkoa sitten Lyonissakin oli viittätoista astetta - siis viisitoista astetta lämmintä tammikuussa! - mutta säät kylmenikin sitten normaaliin, ja lähdin villakangastakillani.

Oikeastaan tuollaisella varustuksella lähdinkin, mutta tosiaan trenssillä en voinutkaan lähteä. Kiilakorkkareita käytin tasan yhtenä iltana kun lähdettiin syömään ja muutamille baariin. Me käveltiin koko reissun ajan niin paljon, että jalat huusi apua jopa matalissa saappaissa... 

Herätyskello soi tänä aamuna neljältä ja puoli viideltä lähdettiin viemään poikaystävää kentälle. Itkuahan siellä piti vääntää... Kaksi viikkoa on niin kauan, siinä ehtii tottua että toinen on koko ajan sun kanssa ja joku nukkuu sun kanssa, herättää sut ja keittää sulle kahvia. Se on ihan eri kuin olisi Suomessa käymässä viikonlopun ajan. Nyt on myös ensimmäinen kerta kun ei ole mitään hajua, koska seuraavan kerran nähdään; aina ennen on ollut Suomen visiitit parin kuukauden päähän tiedossa, nyt ei. Saatan käydä Suomessa vikan kerran tän au paireuden aikana kesäkuun ekalla viikolla kun serkulla on ylioppilasjuhlat. Poikaystävä yrittää töiltään keretä tulemaan keväällä, mutta eiköhän tämä tästä :) 

Ciao

Heheh, mä olin laittanut ajastukseen ne pari postausta, sitten päätin vähän vielä muokkailla niitä ja jätin luonnoksiksi - ja unohdin ne sitten täysin. Luulen kuitenkin, että ootte pärjännyt ihan hyvin ilman mua :p

Laitan lähiaikoina ne pari valmista postausta tänne, sitten tulossa on paljon kuvia Lyonista teille ja paljon myös kuvia iiiihanasta Milanosta! <3 Nyt vähän pikaensimakua muutaman kuvan verran, sitten mä lähden parille kaljalle vanhaan kaupunkiin poikaystävän kanssa.

Lupauksia vuodelle 2011

Joulukuun lopussa ja tammikuun alussa blogeissa kirjattiin uuden vuoden vaihtumisen myötä lupauksia ylös ja haaveiltiin ihanan haasteen (kivoimmat löytyi mielestäni Jenniltä ja Emmiltä) myötä tulevasta vuodesta. Haaveillut mä olen aina, mutten ole koskaan tehnyt mitään suuria uuden vuoden lupauksia, koska ei ne koskaan pidä kuitenkaan, haha. Mutta jotenkin nyt tuntuu, että voisinkin jotain lupailla ja jopa pitää ne. En edes miettinyt asiaa vuoden lopussa tai tämän vuoden alussa kunnes koulussa piti tehdä lupauksia tälle vuodelle, joten jouduinkin pitkästä aikaa miettimään asiaa... Tärkeää on se, että lupaukset ja tavoitteet on realistisia, jotta ne ovat helppo - ei kuitenkaan liian - saavuttaa eikä sitten tule niitä pettymyksiä. Postauksesta olisi tullut ihan liian pitkä lupauksien (kun mä sitten vähän innostuin...) sekä unelmien kanssa, joten teen sen kahdessa osassa.


1. Suprise, suprise, aion harrastaa liikuntaa enemmän ainakin lenkkeilemällä ja miettiä uutta harrastusta


Mä olen harrastanut lentopalloa kymmenen vuotta - ja beachvolleyta ehkä neljä, mutten niin säännöllisesti - ja parhaimmillaan reenit oli neljä kertaa viikossa ja siihen päälle pelit tai turnaukset viikonloppuisin. Pari viimeisintä vuotta lentopalloa harrastaessa meni kuitenkin miettimiseen, että kiinnostaako tää mua enää vai roikunko reeneissä tavan vuoksi. Oli motivaatio-ongelmia ja päätin etten raahaa Lyoniin reenikamoja, jos mua ei kiinnosta jatkaa täällä. Nyt olen kuitenkin miettinyt, josko aloittaisin täällä, sitten en olisi ihan ruosteessa jos haluankin jatkaa taas Suomessa. Mutta jos joku nyt sanoisi mulle, että mulla olisi kolmet normaalit reenit salissa, yhdet  ulkoreenit, tekisin omatoimisen lenkin poikaystävän kanssa muuten vaan ja mulla olisi viiden pelin turnaus viikonloppuna, nauraisin ehkä itseni kuoliaaksi :D

Täällä Lyonissa mä harrastin afrikkalaista tanssia kolme kuukautta,  mutta en jatkanut enää rahatilanteen takia. Mielestäni tanssi on täällä aika kallista, ottaen vielä huomioon, että mulla oli tanssia vain kerran viikossa. Nautin kuitenkin siitä, että mulla oli jokin oma ja säännöllinen harrastus. Nyt olenkin miettinyt, että haluaisin etsiä jonkun harrastuksen keväälle, koska olen liian ylisuperlaiska ja mielettömän mukavuudenhaluinen menemään lenkille tarpeeksi usein :D

Onneksi lapset haluavat olla usein ulkona, mennä puistoihin, leikkiä hippaa, hyppiä hyppynarulla ja pelata futista, joten hyötyliikuntaa mulle tulee paljon. Syksyllä ja alkutalvesta laitoin aina juoksulenkkarit jalkaan kun me lähdettiin ulos, niin tuli aina hölkättyä paikasta toiseen, kun lapset oli pyörillä tai potkulaudoilla.

2. Syön vähemmän vaaleaa leipää ja niitä pirun croissantteja


Croissantteja olen pyrkinytkin välttämään ja ehkä kerran kuukaudessa ostanut viikonlopun aamupaloille niitä,  koska tiedostan niissä olevan noin miljoona kaloria, mutta kun... Kuinka hyviä ne voi olla?! Patonkia on paljon vaikeampi välttää, koska niitä myydään ja tarjotaan joka paikassa. Ja jos on hieman nälkä ja kiire, on niin helppoa hakea alle eurolla ihanasta, tuoksuvasta leipomosta patonki ja syödä sitä samalla kun kävelee kouluun tai kaupoille... Mutta niissäkin on miljoona kaloria, ryhdistäydy. Jos croissantteja saan syödä kerran kuussa, patonkia pari kertaa. Niin ja joka viikko ei tartte hakea sitä lattea Starbucksilta...

3. Yritän kaikkeni, että pääsen opiskelemaan


En lupaa itselleni opiskelupaikkaa - tai edes, että keksisin mitä haluan - mutta jos sen keksin tai edes päätän yrittää jonnekin, aion tehdä sen hyvin. Olen laiskotellut eri opiskelupaikkoja etsiessä ja sellaisen löydettyäni olen laiskotellut pääsykokeisiin lukemisessa ja enää en aio tehdä niin. Aloitan koulun etsimisen kesän ja syksyn vaihteessa, kun palaan takaisin Suomeen. Aion myös opiskella ahkerasti ja kunnolla ranskaa täällä Lyonissa.

4. Ostan järkevästi ja laatua

Mietin tästä lähtien jokaisen vaatteen tai asusteen kohdalla tarvetta, laatua ja kestävyyttä ennen kuin ostan jonkun ihan kivan paidan minuutin miettimisen jälkeen. Mietin tarkkaan, mitä vaatekaappini tarvitsee, jottei tule tehtyä hölmöjä heräteostoksia. Nyt jo mieleeni tulee laadukkaat mustat korkkarit ja valkoiset t-paidat, täydellisesti istuvat farkut sekä aito nahkatakki. 

Vaikeimmaksi tulee varmastikkin lenkille lähtö ja croissantin jättäminen leipomoon, hahah :D Jos saan laihdutettua niin annan itselleni palkinnoksi kesällä auringonottoreissun vaikkapa Etelä-Ranskaan... ;)

Mun poikaystävä tulee tänne kahden päivän päästä, joten ajattelin ajastaa ainakin muutamat postaukset kun tuskin jaksan tänne tulla kovinkaan useasti tämän parin viikon aikana käymään. Tällä hetkellä valmiina ja ajastettuina on postaukset Unelmia vuodelle 2011 ja Mitä mukaan pidennetylle viikonloppureissulle? Poikaystävä tuo mukanaan kameran niin sitten otan oikean kunnolla kuvia varastoon Lyonista sekä tietenkin Milanosta <3 

Huomenna on luvassa pitkästä aikaa juhlimista Ankun kanssa, enkä malttaisi odottaa. Ensin ihan vähän kiertelyä suurella kauppakeskuksella Part-Dieulla alennuksilla (jotka täällä alkoivat vasta eilen!), sitten tortilloja, juomista ja laittautumista ja sitten jotenkin voisin kuvitella, että matka käy jokilaivoille... :p

Pus

(kaikki kuvat weheartit.com)

Tästä puhutaan Ruotsissa...

Kaikkien tuntema Elin Kling on tehnyt ensimmäisenä bloggarina H&M:lle oman malliston. Pienen, mutta sitäkin vaikuttavamman. Tuskin olen ainoa, joka on pakkomielteisesti huomannut tuon kauniin nahkatakin?

"THE COLLECTION CONSISTS OF 9 FASHION PIECES AND TWO ACCESSORIES, AND IS A MODERN, LIGHT AND MINIMALISTIC COLLECTION WITH BOHEMIAN INFLUENCES. THE SAYING “LESS IS MORE” GETS AN IMPORTANT MEANING. THE RESULT IS A STRONG AND CLEAR COLLECTION, WHERE SILHOUETTE AND MATERIALS ARE MORE IMPORTANT THAN DECORATION. THE DETAILS ARE WELL CONSIDERED AND DISCRETE, SUCH AS THE UN-EVEN HEM ON THE WASHED LEATHER-JACKET, THE HIDDEN CHAIN AT THE NECKLINE ON ONE OF THE DRESSES, AND THE RAW EDGE ON THE WIDE PANTS. THE BALANCE BETWEEN THE HARD, TOUGH AND SCULPTURAL, AND THE SOFT, DRAPED AND FEMININE SUITS BOTH H&M AND ELIN PERFECTLY." 


Kuvat ja sitaatti Elin Klingin nettisivuilta

Lemppareita - Kengät

Love, love, love them. Näyttää jaloissa paremmalta kun kuvassa, mutta silti ihan lempparit kengät tällä hetkellä. Käytiin poikaystävän kanssa Ideaparkissa uudenvuodenaattona, eikä mun pitänyt oikein ostaa mitään, mutta kun näin nämä, kauan etsityt ja himotut (olen pariin otteeseen tehnyt kollaasit, joissa näkyy mustat wedget, täällä ja täällä) mustat wedget Biancon hyllyllä, etsin kokoni, kokeilin ja rakastuin. Kävelin niillä ympäri kauppaa ja ihastuin siihen fiilikseen, että kävellessä tuntuu kuin käyttäisi tennareita. Mä rakastan korkokenkiä, mutten omista monia, koska mua vaan yksinkertaisesti alkaa sattumaan päkijöihin tunnin käytön jälkeen. Se näky, kun kävelen baari-illan jälkeen taksijonoon, on jotain ihan hirveää. Hahah, oikeastaan mun poikaystävä on kerran kantanut mut baarista taksijonoon, koska muuten olisi mennyt ikuisuus :D Anywaaay, nämä popot oli mieletön löytö, joita M kutsuu avaruuskengiksi, äiti tönköiksi mutta mä mussuiksi <3 Sopii asuun kuin asuun ja tuo jokaiseen asuun vähän enemmän särmää.

Mä olen lasten kanssa viikonlopun yli yksikseen ja eilen pidettiin leffailtaa hyvän ruuan ja Risto Räppääjän ja Ihmeperheen kera. Tänään lupauduin pelaamaan vähän futista ja sain kutsun teekutsuille lastenhuoneeseen. Joten nyt voisin lopettaa tämän yli puolen tunnin aamupalan - mikä tuntuu aina niin hyvältä viikon kiirehtemisen jälkeen - ja ryhdistäytyä, laittaa tiskit ja lähteä ruokakauppaan. Näin menee tämä viikonloppu :) Ensi viikolla on tiedossa kivaa, kun kaveri palaa Lyoniin, enkä malta odottaa ja sovittiinkin heti baari-ilta pitkästä aikaa perjantaille :p Jokilaivat here we come. Ja myöskin mun lukiokaveri on tullut Lyoniin vaihtoon (on koomista, että maailman pienimmästä kylästä kotoisin olevat törmää täällä suuressa kaupungissa :D) ja sitäkin olisi tarkoitus nähdä. Sitten ensi viikon sunnuntaina M tulee Lyoniin ja me voidaan alkaa suunnitteleen Milanon reissua. A bientôt, laters, nähdään <3

kuva Bianco, koska tiputin oman kamerani tanssilattialle, way to go Lotta

I love you in the morning, when you're still hungover

Kun ei ole postaillut kunnollisesti ehkä kuukauteen niin ei oikein tiedä mistä pitäis taas alottaa. Jos vaikka kierrän kaikki lähiajan tapahtumat sanomalla, että on tapahtunut paljon hirveää ja paljon kivaa pienessä ajassa ja nyt ollaan taas tässä ajassa? :D No okei, ihan kun pystyisin olemaan avautumatta.

Se, että se mun kamera meni rikki ihan lopullisesti, vaikuttaa aika paljon tähän bloggailuun. Kuvaamatta jäi vika baarireissu suomalaisten vaihtareiden kanssa (teitä on ikävä!), valon juhla ja kaunis kaupunki, ostoksia ja hengailua Suomessa, ja paljon muutakin. Toivotaan, että vastaan tulisi jokin hyvä ja halpa kamera... Siihen asti mennään kuvattomilla teksteillä, vanhoilla kuvilla ja teidän anojen iloksi niillä sairaan turhilla postauksilla weheartit- sivustolta lainattujen kuvien kera :p

Mä tulin viime yönä takaisin Lyoniin Suomesta, jossa sain nyt olla peräti kaksi viikkoa. Mua vähän pelotti, että totun olemaan kotikotona, mutta ihan hyvillä mielin tulin takasin tänne, eikä edes itkettänyt kentällä niin kuin muilla kerroilla :D Oli ihanaa nähdä kavereita ja muita läheisiä, juhlia kavereiden kanssa joulupäivää ja uutta vuotta, hengailla kotona ja isän luona, nähdä siskoja ja niiden ihania poikia, joiden kanssa ammuttiin raketteja.

Vaikka olin jo kauan sitten asennoitunut siihen, että viettäisinkin joulun Lyonissa, oli kyllä ihanaa viettää joulu oman perheen ja ihanien ihmisten kanssa. Vaikka meidän joulu ei ole koskaan samanlainen, sellainen perinteinen, jolloin kaikki tehdään samaan aikaan ja samanlailla, on mulle kuitenkin joulu sellainen päivä, joka pitää viettää tärkeiden ihmisten kanssa rauhassa. Nytkin mä vietin jouluni osaksi M:n porukoiden luona, osaksi isälläni ja osaksi kotikotona.

Mutta anyhow, nyt mä olen takaisin Lyonissa ja arki alkaa taas huomenna kello kuuden herätyksellä - enkä tosiaan tiedä miten tulen selviämään siitä, kun kahden viikon aikana on tullut maattua sängyssä reilusti puoleen päivään... Mulla ei ole vielä huomenna koulua, vaan menen torstaina pitkästä aikaa tunneille, ja musta tuntuu että oon aika lost, sillä en ole puhunut ranskaa kolmeen viikkoon :D Mutta on ihanaa nähdä taas Lyonin kavereita ja päästä takaisin arkeen.

Tuntuu ihan oudolta, että kohta mun au pair -vuodesta on kulunut puolet. Ihan käsittämätöntä. Paljon on toki vielä jäljellä, mutta paljon on mennytkin. Tuntuu, että mä just tulin tänne, olin ihan eksyksissä kaupungilla ja nautin elo- ja syyskuun helteistä, opettelin itsenäisesti vähän ranskaa, alotin tanssin... Ja nyt tunnen kaupunkia jo hyvin, opiskelen koulussa, oon saanu ihania kavereita, lähentyny perheen kanssa ja oppinu itsestänikin paljoa. Ja rakastunut tähän kaupunkiin <3 Jos pitäisi sanoa kolme hyvää syytä lähteä au pairiksi tai vaihtoon ne olisi kaverit, kaupunki ja kieli.

Ps. Jos joku haluaa myydä hyvän ja halvan kameran niin laittakaa kommenttia :D