Hola!

Oho, oon taas unohtanut kirjotella. Tosin viime kerran kuulumisia-postaukseen ei ole varmaan mitään lisättävää, siitä vaan voi miinustaa sen auringonpalvonnan - oikeesti, mä en enää ees muista koska viimeks oli aurinkoinen päivä tai että oltas lähdetty ottaan aurinkoa. Sain tuttavalta itseruskettavan pari viikkoo sitten ja mietin mitä sillä muka teen, noh, tänään sitten tuli leviteltyä epätoivoissani...

Alkuviikon ekat päivät meni palautuessa viikonlopusta... Join pitkästä aikaa ja vielä molempina päivinä joten olo oli sen jälkeen hieman koomainen. Perjantaina pidettiin tortillailtaa Jaden, Quentinin ja Ankun kanssa ja siitä sitten ryhmämme pieneni syystä tai toisesta kahteen (muistatko Jade vielä sen kun selitit Quentinille, että "Aina kun tytöt on mun kanssa bilettämässä niin tapahtuu jotain outoja"?) ja lähdettiin Barrioon tanssimaan Ankun kanssa. Barriossa on aina kivaa, mutta nyt siellä ei ollut ihan niin hyvä musiikki kun yleensä ja porukkaa oli ihan tajuttomasti. Barrio Club ei ole kovin iso, eikä sinne yleensä yhden jälkeen enää pääsekkään. Nyt tuntui että kaikki päästettiin sisään ja ahdistuspakokauhuhiki oli messissä. Sateessa kotiin kävelyn jälkeen kotona odotti onneks vielä tortilloja nomnom.

Kun lauantaiaamusta (lue: iltapäivästä) selvittiin, lähdin Jennin ja sen kaverin Marien kanssa näyttämään Marielle kaupunkia ja oli ihana käydä pitkästä aikaa Fourvierin katedraalilla ja ihailla Lyonia. Tytöt toi skumppaa, valkkaria ja punkkua tullessaan, joten turistikierroksen jälkeen syötiin ja juotiin ja lähdettiin viettään Jennin viimeistä iltaa Ayers Rock -jokilaivalle. En tajua miksi, mutta taas kävi samalla tavalla kun viimekskin kävin Ayersissa, että vaikka jonoa on paljon mun edessä niin sama portsari kun viimekskin vinkkas mut sinne eteen, kysyi monen kanssa olen, sanoin että kahden tytön, ja sanoi että menkää sisään. Suusta tuli vaan "Merci monsieur..." Yritin kovasti miettiä josko oon jossain jutellu sen kanssa mutta... ei pysty muistamaan. Mutta eipä tarvinnut odotella ulkona ja sehän on aina vaan hyvä juttu :p

En muista koska oon viimeks juonut baarissa (oikeasti, mulla ei ole rahaa enää sellaiseen luksukseen) ja herranen aika kun mojitot onkaan hyviä!! No sitten drinksujen jälkeen mentiin tanssimaan ja sitten tapahtu sellanen hassu juttu, että mun vieressä tanssi tosi komea poika ja sanoinkin tytöille heti että "Toi on kuuma" tai jotakin muuta teinimäistä, ja pitänee myöntää että kyseinen komea poika on ollut mun luona yötä lauantaina, sunnuntaina, maanantaina, tiistaina sekä keskiviikkona :D 

Mutta oli tosi kiva ilta lauantaina ja olin varma Ayersin pilkun tulevan kolmelta, mutta jotenkin se menikin kiinni vasta viideltä niin pääsi hyvin metrolla kotiin :D Sunnuntaina oli vähän surullinen olo kun jouduin sanoon heipat Marielle, johon vasta ehdin tutustua, se oli niin kiva tyttö! Vielä surullisempi olo oli sanoa heipat Jennille, mutta onneksi nähdään sitten heti Suomessa :) Olin siis surullinen, väsynyt, koomassa - kovinkin energinen menemään viideltä lastenvahdiksi...

Nyt oon sitten vaan hengannut F:n kanssa, mutta oon myös ehtinyt nähdä Marylandia ja Ankkua - mutta ihan liian vähän. Mä en ole koskaan ollut sellanen nyhvääja enkä myöskään mikään kotihiiri niin musta tuntuu että olen sekoamispisteessä. F:n kanssa on kivaa ja ihanaa mutta mä tarviin hirveästi seuraa mun ystävien kanssa ja myöskin aikaa pois kotoa. F sitten tänään kysy että haittaako jos nään illalla kaveria ja varmaan sitten oisin kotona yötä, sanoin että ei todellakaan haittaa :D Sitten soitin Ankun, Jaden, Meredithin ja Marylandin läpi ja kaikilla oli jotakin muuta. Mutta ehkä on tärkeää välillä olla yksinkin, mä unohdan sen tosi usein koska mua ahdistaa olla yksin enkä tajua mitä ihmiset tekee yksin kotonaan, ja miksi jotkut tekee sitä vapaaehtoisesti. 

Annoin itselleni luvan jatkaa Harry Potter -maratonia yksin, koska Ankkukin vaan söpöilee. Ankku järkyttyi kun sanoin kerran, että olen nähnyt Pottereista ekan ja tokan, niin me alettiin sitten kattoo niitä. Onhan ne ihan kivoja. Mua pelottaa niissä :D Nyt piti googlettaa ne leffojen nimet että tiedän minkä katon seuraavaksi, what a big fan... 

Huomenna Meredith tulee lounaalle mun luo, sitten myöhemmin on pakko lenkkeillä. Ja Ankkukin vois jo ilmaantua!! Ankku soitti toissapäivänä ja eilen olevansa tosi kipeä, sitten mä tulin yhtäkkiä kipeäksi, mä olin eilen ihan tukossa ja räässä ja pääkivuissa ja toi yks joutu kiikuttaa lääkettä ja kuumaa juotavaa. Niiiin, pointti on se, että ollaan kipeitä samaan aikaan, koska meillä on toisiamme niin kova ikävä. Niin että raahaa Ankku se peppusi tänne. Lauantaina Jade tulee kattoon jotain kamoja mitä voisin sille mielelläni lahjottaa (pakkaaminen on melkein alkanut...) ettei tarvis poiskaan heittää. Katsotaan jaksaisko sitä käydä ulkona... Toisaalta saattaisin tulla vielä kipeämmäksi, mutta toisaalta en kestäisi olla kotonakaan. Jadeeee pidetään vaatekestit ja sitten voin ostaa uuden Passoãn, koska join sen vahingossa lauantaina heh... 

No joo, eipä täällä mitään ihmeellistä tapahtu. Ens viikolla on taas pari lastenhoitokeikkaa ja sitten kesäsäät vois jo hiljalleen alkaa tulla takaisin tai muuten suutun. Tässä muutama kuva lauantailta kun oltiin turisteja ja sitten yksi kuva baarista, joka on varmaan ainut julkaisukelpoinen :D Mutta kuva on mun mielestä ihana, sellanen just live your life and dance :D 

Au pair -infoa

Vielä hieman infoa au paireudesta, niille joita homma kiinnostaa. Näistä asioista on eniten kyselty, mutta jos tulee lisää kysymyksiä mieleen niin kyselkää ihmeessä kommenttiboksissa!


Tässä on au pairin määritelmä Wikipedian mukaan:

"Au pair tarkoittaa henkilöä, joka asuu ulkomailla perheessä hoitaen perheen lapsia ja tehden kotitöitä. Ammattinimikkeen pohjana on ranskankielinen ilmaisu au pair, jossa pääsana pair tarkoittaa toiminnaltaan ja sosiaaliselta asemaltaan samantapaista. Näin au pairina työskentely tarkoittaa alun perin työn vaihtamista samanarvoisina pidettyihin asioihin, majoitukseen ja ravintoon, myös ilman palkkaa. 

Au pairin edut vaihtelevat riippuen siitä, millaista työsuoritusta häneltä odotetaan. Hänellä on yleensä oma huone, hän ruokailee perheen kanssa ja lisäksi hän saa taskurahaa ja mahdollisesti muita työn kautta tulevia etuja esimerkiksi auton käyttöönsä. Au pairit ovat tyypillisesti nuoria naisia. Au pairiksi voi lähteä aikaisintaan 17–18-vuotiaana, yläikäraja liikkuu 25:n ja 30:n ikävuoden välillä. Au paireiksi lähteviltä odotetaan kattavaa lastenhoitokokemusta, usein vaaditaan suosituksia kahdesta eri perheestä (ei sukulaisia).
Au paireilta voidaan myös vaatia tai toivoa savuttomuutta, ajokorttia tai naimattomuutta. Au pairiksi voi hakeutua lehti-ilmoituksen perusteella, Internetin tai työvoimatoimistojen kautta. Organisoitua au pair -välitystä hoitavat esimerkiksi Allianssin nuorisovaihto, EF ja Nordic Nannies."

Minäkin olin siis au pair vaikkakin suomalaisessa perheessä ;)


Au pairin ja perheen välinen sopimus


Muistakaa, että perheitä on erilaisia, ja kaikilla on näin ollen omat sääntönsä ja sopimuksensa au pairien kanssa. Säännöt ja sopimukset vaihtelee jokaisen perheen mukaan, koska perheitä on erilaisia. Asioihin vaikuttaa myös tapa, jolla perheeseen on tultu; organisaation vai muun kautta? Mä olen tullut perheeseen tutun tutun kautta - niin ja hyvän tuurin. Mulla myöskään ei ollut niin sanottuja suosituksia, mutta au pair -äitini sattui tuntemaan pari tuttuani, ja oli saanut hyvät suositukset heiltä.
Minun ja perheen välillä on sopimus, mutta se on lähinnä vain muodon vuoksi tehty, mutta sellainen on hyvä tehdä kuitenkin kaiken varalta. Kaverini on au pairina myös tutun tutun perheessä ja sopimusta ei tehty kun oltiin kuitenkin "tuttuja", ja nyt kaverini ei oikein tiedäkään paljon häneltä vaaditaan töitä. Olemalla sosiaalinen ja rohkea puhumaan mahdollisista ongelmista sekä säännöistä, pääsee kaikista helpoimmalla eikä väärinymmärryksiä tule.
Mutta yleisesti mun sopimuksessa oli muistaakseni työtunteja viikkoon 30, ainakin yksi vapaapäivä viikossa ja mahdollisten ylitöiden (useasti pitkään iltaan tai koko viikonloppuja esimerkiksi) korvataan sitten muilla vapailla.

Taskuraha ja muut mahdolliset edut


Au pair siis elää perheessä omassa huoneessaan ilmaiseksi sekä syö ilmaiseksi. Au pair ei saa palkkaa, vaan taskurahaa, joka oli sovittu etukäteen sekä ilmoitettu myös sopimukseen. Sopimukseen myös kerrattiin, että saan käyttööni puhelimen sekä netin, tarvittavat ranskan kurssit (sopimassa määrin) sekä perhe maksaa julkisten käytöt.
Mulla ei ole ajokorttia, joten autoa en täällä ajanut; tosin käytimme autoa muutenkin niin harvoin koska julkiset kulkevat niin hyvin. Mun perheeni maksoi siis mun kortin, jota käytän kulkiessani julkisilla. Jotkut perheet eivät tätä maksa kavereilleni, jotka ovat au paireina, mutta mun työhön kuuluu kulkea noilla päivässä noin neljä tuntia, koska vien ja haen lapsia koulun/koulusta, joten tuo on aika yleinen tässä tapauksessa.
Yleensä myös au pair ottaa kyseisen maan kielen kursseja, mutta tämäkin on tosi yksilöistä. Au pair -perheeni maksoi neljä kuukautta kouluani, mä itse maksoin kaksi kuukautta. Koulu oli nimeltään Ecole Interculturelle de Francais pour Etrangers (EIFE) ja maksoi kuukaudelta au pairille 224 euroa. Mutta esimerkiksi kaverini maksaa koulunsa itse kun taas toisen perhe maksaa kaikki kurssit, joten nää on ihan perhekohtaisia ja näistä on hyvä sopia etukäteen. Mä suosittelen todella lämpimästi kielen opiskelua - on se sitten mitä tahansa. Siitä on sikana hyötyä ja siellä tapaat mahdollisesti muita au paireja tai muuten samantyyppisiä ihmisiä. Mä olin niin kotonani tuolla koulussa, kun siellä on ihan hirveästi kansalaisuuksia, kaikki on avoimia ja sosiaalisia, kansainvälisiä ja kaikilla on erilaisia tarinoita miten ovat esimerkiksi tänne Lyoniin päätyneet. Parhaita tarinoita on tietty rakkaustarinat :D


Matkustus, passi, viisumi


Mun mielestä on yleistä, että au pairin perhe maksaa lennot sekä kohdemaahan että takaisin au pairin kotimaahan. Ja näin on meilläkin eli perhe maksoi lennot tänne tultaessa ja au pair -äidin kanssa varailtiin lentoja takaisin Suomeen. Niin ja takaisin Lyoniin :p
Schengen-alueen kansalaiset saavat matkustaa k.o. alueella miten lystää, joten mun ei tarvinnut huolehtia muusta kun, että passini olisi voimassa (toimii siis mun ainoina henkkareina). Mun passi oli menossa vanhaksi kesäkuussa 2011, joten hoidin asian ennen kuin tänne lähdin; paljon helpompi hoitaa asia suomeksi ja omalla poliisiasemallaan. Passi maksaa noin 50 euroa.
Viisumiasiaan en osaa oikein sanoa mitään, mitä nyt olen Schengen/EU:n ulkopuolelta tulleilta kavereilta tästä kuullut. Mutta, jos tulet EU:n ulkopuolelta tai lähdet EU:n ulkopuolelle, niin sinun tulee hoitaa itsellesi sopiva viisumi, ja tämän hoitaminen kannattaa aloittaa ajoissa. Mun kaikilla kavereilla, jotka olivat EU:n ulkopuolelta, oli student visa.

Terveydenhuolto ja vakuutukset


Mä hain KELA:n sivuilta eurooppalaista sairaanhoitokorttia, joka mahdollistaa julkisen sairaanhoidon, jos sairastun äkillisesti tai joudun onnettomuuteen. Enpä ole tarvinnut, mutta ihan hyvä olla. Kortti oli ilmainen, hankittiin nettipankkitunnuksin ja tuli postissa kahdessa viikossa. Tällainen kannattaa muutenkin omistaa jos reissaa paljon Euroopassa :)
Mulla ei ole ollut tarvetta käydä lääkärissä - no okei, valehtelen hieman koska tammikuussa ennen Milanon matkaa ja joskus huhti/toukokuussa olin aika pahastikkin kipeä, mutta lääkärille pääsy/meno on jotenkin.. tyhmää täällä. Täällä pitää soittaa jollekin randomille lääkärille, jos ei satu jo olemaan "omaa" lääkäriä mitä mulla ei tietenkään ollut. Mä sain au pair -äidiltäni listan numeroista, joihin sitten aloin soitella. Jotkut sanoivat ettei ole tilaa/aikaa, jotkut sanoivat suoraan etteivät ota potilaita jotka eivät puhu kovin hyvin ranskaa, jotkut eivät ota kuin oman kaupunginosansa asukkaita ja loput ei sitten vaan vastannut... Mä sitten loppujen lopuksi parannuin, mutta varmasti helpommalla olisin päässyt jos olisin tehnyt enemmän töitä lääkäriin päästäkseni.
Mulla on myös otettu tälle vuodelle erikseen matkavakuutus, joka on tietenkin aina hyvä juttu.


Avoin ja positiivinen asenne


Aina uuteen maahan lähtiessä ja uuteen kulttuuriin lähtiessä pitää muistaa, että jokainen maa, kulttuuri ja ihminen on erilainen. Avoimella asenteella pääsee pitkälle kun on valmis tutustumaan erilaisiin ja ehkä hieman outoihinkin tapoihin. Jos vastaan tulee mitä tahansa ongelmia, kannattaa ensin yrittää ajatella positiivisesti ennen kun heittää hanskat tiskiin. On mullakin täällä tullut pieniä vastoinkäymisiä tai tilanteita, jotka hoidetaan täällä oudosti tai ilman minkäänlaista logiikkaa (okei näitä on tullut monia :D) tai tilanteita, joissa en aluksi tajua mitään. Mutta kun jaksaa yrittää ja hymyillä niin kyllä se siitä. 
Mun mielestä on todella tärkeää, että au pair -perheen kanssa pystyy keskustelemaan avoimesti. Monilta ongelmilta ja väärinymmärryksiltä (varsinkin jos menet perheeseen jossa puhut hieman vieraampaa kieltä) säästyy kun vaan viittii avata suunsa ja kysyä tai sanoa. Mä oon tosi onnekas kun mä olen pystynyt puhumaan au pair -äidilleni avoimesti ja myöskin asioista, jotka ei liity au pairiuteen sitten ollenkaan. Koen että se ei ole vaan mun hostmum, vaan myös tosi tärkeä henkilö mulle, jolta olen saanut hirveästi tukea ja elämänneuvoja, mitkä tuun luultavasti muistamaan aina.


Mulle au pairina olo on ollut pelkästään positiivinen kokemus, jonka tulen aina muistamaan. Kirjoitan ehkä vielä myöhemmin postauksen siitä, mitä onkaan jäänyt käteen vuoden kokemuksen jälkeen :)


Toivottavasti näistä oli jotain apua jollekin :) Multa saa aina tulla kyselemään näistä asioita, jos jostain haluaa tietää tai joku asia mietityttää :)

kuvat weheartit.com

Kuulumisia ja hehkutuksia

Tuntuupa oudolta - mutta myöskin kivalta - olla pitkästä aikaa kotona. Mä olen ollut ihan hirveesti Ankun luona ja nyt tuntuu oudolta olla yksin. Ehkä ihan hyvä olla välillä rauhassa yksin kun eilen Ankku kysyi jo monikossa että onko MEILLÄ nälkä? Se tarkoittaa sitä että pitää eristäytyä. Ja musta tuntuu että Ukko, siis Ankun kämppis, on samaa mieltä tästä asiasta :D

Miribel-Jonagen puisto, jossa ollaan muutamaan otteeseen käyty ottamassa aurinkoa. Ja jopa mä olen uskaltautunut uimaan!

Sen takia oon myös tehnyt vaan pikapostauksia koska en ole himassa koneella ollut ja tuntuu että multa on jäänyt kertomatta niiiin monia asioita. Mutta tällä hetkellä mä vaan nautiskelen kesälomasta ja se on aika siistiä, koska siitä on aikaa kun mulla on sellanen viimeksi ollut. Lasten lähdettyä ja töiden päätyttyä mä ensin hengasin Jaden luona hullun kissan (puspus) kanssa vajaan viikon, sitten siirryin Ankulle, välillä on ollut aikamoinen kassialma olo :D Parhaimmillaan kamoja oli siis Jadella, Ankulla ja himassa. Nyt taidan siirtyä kokonaan tänne kotiin, kun aupair-äitinikin lähtee reissuun niin jään tänne yksikseen.

Tykkään tästä kuvasta hirveästi; ihana tunnelma ja tuossa on Lyonia parhaimmillaan. tuo pieni katu on niiin kaunis. Ja ostin toisen maksimekon enkä oo vielä kaatunut siihen haahaa.

On ollut ihan mielettömän outoa ilman lapsia. Olin niiden kanssa niin paljon. Pitääkin varmaan soitella niille tällä viikolla :) Puhuin niiden kanssa viime viikolla ja meinasin itkee. Kotonakin on niin hiljasta ilman niitä. On outoa kun ei tarvi herätä joka päivä kuudelta - ja siitä onkin otettu kunnolla ilo irti... Unirytmi on niin sekasin kun voi vaan olla :D

Mont Blancin reissulla pidettiin taukoa pienen järven rannalla <3

Aika on mennyt enimmikseen Ankun kanssa, mutta oon mä hengaillut myös koulukavereiden kanssa. Andrea tosiaan lähti parisen viikkoa sitten ja sitä tyttöä on kyllä ikävä. Rike lähti viime viikolla. Maryland lähtee pari päivää mun jälkeen. Ja Meredith jää tänne <3 Mutta se tarkoittaa sitä, että kun tulen tänne marraskuussa nään Andrean lisäksi myös Meredithin jeee.

Vika ilta Riken kanssa :(

Ollaan puhuttu Marylandin kanssa hirveästi sen häistä ja se on näyttänyt kuvia kirkosta (kaunis), jossa vihkiminen tapahtuu, rannasta (omg), jolla järkätään toiset (joo kyllä...) hääjuhlat, talosta (voi luoja), jossa on sitten kirkon jälkeiset juhlat ja mä niiin aion säästää kaikkeni tuonne Venezuelan matkaan. Saan asua Andrean luona ja siellä ei ole se eläminen kovinkaan kallista eli käytännössä vaan lentorahat pitää saada kasaan ja sitten se on menoa :p

Mun Caracas-tytöt on parhaat tytöt!

Me eilen katseltiin kalenteria Ankun kanssa ja tajuttiin, että meillä on mahdollisesti kolme yhteistä viikonloppua jäljellä. Kolme viikonloppua. Miten mä osaan olla täällä mun loppuajan ilman Ankkua? Miten mä pystyn oleen Suomessa ilman Ankkua? En tosiaan halua dissata mun kavereita Suomessa, mutta se mitä meillä on Ankun kanssa ollut täällä niin sitä ei vaan voi selittää muille. Me ollaan pelottavan samanlaisia, me tunnetaan toisemme täysin, vaikka ollaan tunnettu vähän reilu puoli vuotta, mä voin olla täääysin oma itseni sen seurassa, mä voin kertoa kaiken Ankulle ja meillä on hirveästi samanlaisia mielipiteitä ja ajatuksia - mitkä aina sanotaan ääneen samaan aikaan. Okei tätä hehkutuslistaa vois jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta YKSI asia meitä erottaa: miesmaku. Ja se on vain ja ainoastaan ja pelkästään ja kerrakseen hyvä juttu :D

Mistä tunnistaa riemuidiootin? Hymyilee tyhmän näköisenä ilman mitään syytä.

Ollaan otettu kaikki irti tästä molempien lomasta eikä olla hirveesti huolehdittu tai murehdittu. Ollaan käyty Miribelin puistossa ottaan aurinkoa, ollaan lenkkeilty ja kävelty, ollaan hengattu aika paljon Rhônen rannalla, juotu halpaa viiniä ja kuunneltu musaa aamuviideltä niin, että Ukko vihaa meitä ihan varmasti. Ollaan oltu meijän kavereiden luona ja oltu laskuhumalassa tai krapulassa - en ole varma - aamuseitsemältä leipomossa aamupalalla ja sen jälkeen metrossa kun kaikki muut menee töihin. Ollaan nukuttu pitkään päivällä ja valvottu pitkään yöhön, katsottu paljon elokuvia ja juhlittu Ranskan itsenäisyyspäivää.

Ilotulitus oli hienoin mitä oon nähny :) Terveisiä Hämeenlinnan kaupungin uuden vuoden tulituksille. Vai onko siellä ees sellasta?

Ollaan käyty Barriossa tanssimassa parasta musiikkia ja kuolaamassa miehiä, jotka on liian komeita ja kävelty sieltä himaan. Kyllä nyt naurattaa, mutta kun lauantaiaamuna puoli neljä tajuttiin, ettei yöbusseja mene heinäkuussa, oli hymy kaukana. Käveltiin kotiin kuusi kilsaa - ei kovin paha mutta korkkareilla tanssimisen jälkeen ei ollut kovin hilpeät tunnelmat kävellä kylmässä, nälkäsenä ja päkijäkipuisena. Mutta eipä se haitannut loppujen lopuksi, ihan hauska kokemus :D Jos ei lasketa mukaan idiootteja miehiä, jotka tarjoaa kyytiä. Idiootit.

Ankku ja Leloooo :)

Otettiin perjantain kotimatkalla huikeita videoita :D Mä valitan jalkoja ja vessahätää noin neljään kertaan, Ankku puhuu jauhelihapihvistä. Mä siinä videolla sanon "Vaikka mua sattuu, mulla on vessahätä, väsyttää ja ärsyttää niin jotenkin silti ootan että mennään huomenna baariin". Ollaan parantumattomia. Lauantaina meijän pari kaveria tuli Ankulle (meinasin kirjottaa meille) ja lähdettiin siitä jokilaivoille. Oltiin Markiisissa (La Marquise) ja siitä mentiin sellaselle hieman.. hämärälle klubille :D Oltiin tuolla viimeksi tammikuussa ja hieman huppelissa, niin oli hauska nähdä se ihan huikee baari selvinpäin. No, musiikki siellä on tosi hyvää ja tanssittiin paljon, mutta siellä saa polttaa sisällä (joo...) joten siellä on ihan hirveä ilma ja haju. Mihin ikävä kyllä tottuu kunnes haistelee aamulla vaatteitaan. Tanssittiin jonkin aikaa ja lähdettiin ootteleen metrojen kulkemista viideltä ja mentiin makoileen nurmikolle. Parhaat after partyt ever :D Makoiltiin, otettiin tyhmiä kuvia ja naurettiin kunnes viiden aikoihin alkoi sataa ja metrot alko kulkeen.

Tässä todistus siitä, että mun kameran salama on oikeesti liian kirkas enkä mä ole kännissä joka kuvassa mikä mun kameralla otetaan haha.

En tiedä kuinka montaa kiinnostaa miten mä täällä päiväni vietän, mutta kunhan kerroin pitkästä aikaa kuulumisia :D Ai niin ja olen jopa tehnyt töitäkin (hah), kun olen hoitanut paria poikaa pari kertaa. Ne on ollut ihanan helppoja ja on ollut kiva puhua englantia niiden kanssa. Tosin musta tuntuu, että Julian on mua fiksumpi. Kuinka 9-vuotias voi tietää niin paljon avaruudesta, sodista, historiasta ja sun muusta niin paljon. Ja kun luin sarjista (joka kertoi Ranskan vallankumouksesta...) pienemmälle, Julian korjaili koko ajan mun saksalaisten nimien ääntämystä. Se myös auttoi mua kaasuhellan kanssa sekä ehdotti paremman reitin metroilla takaisin puistosta kotiin. Nice. Ja torstaina hoidan toisen perheen kahta poikaa :)

Mulla alkaa täällä pian viimeinen kuukausi. Lähden Suomeen siis elokuun 24. päivä. Odotan tosi paljon takaisin tulemista, silti on ihanaa vielä viettää täällä kesä, juuri eilen mietittiin mitä vielä pitää tehdä ja missä käydä ennen lähtöä.

Tää vuosi täällä on mennyt ihan mielettömän nopeasti. Ja mielettömän ihanasti. Mä oon oikeasti nauttinut ja viettänyt elämäni vuoden ja toivon että tällaisia vuosia tulee jatkossakin :) Mä eilen sanoin ennen nukahtamistani Ankulle, että täällä on oikeasti ollut mielettömän siistiä ja oon kokenut upeita juttuja. Oon tutustunut upeisiin ihmisiin etten olis koskaan uskonut tapaavani. Mä myöskin sanoin, että jos joku olisi vielä vuosi sitten sanonut mulle miten tämä vuosi tulee menemään, en olis koskaan uskonut - nauranut vain päin naamaa. Mutta niin se elämää heittelee, niin hyvässä kun pahassakin, enkä kadu mitään mitä tänä vuonna on tapahtunut. En sitten pätkääkään.

Ankku on parasta mitä mulle on tapahtunut tänä vuonna.

14 juillet

Life is good

Moi, oon hengissä, nautin kesästä, on kuuma ja ihanaa, asun puoliksi (tai oikeastaan melkein kokonaan) Ankulla ja me nukutaan myöhään, katotaan leffoja, käydään lenkillä, käydään rannalla, otetaan arskaa ja tutustutaan uusiin ihmisiin. En jaksa sepittää, hyvin menee, kaikki on hyvin paitsi taas yksi ihana kaveri, Rike, on lähtenyt Lyonista. Mutta c'est la vie sitten kai. Muutamat ihanat fiiliskuvat menneeltä viikolta mikä on ollut ihanin aikoihin ja sitten jonkun leffan pariin. Laters!

Loppuun muutama kesäbiisi, mitkä soi kooooko ajan:

Finlande

Hehe, oon unohtanut kertoa siitä, kun kävin Suomessa. No ei se haittaa, nyt taas kattelin koti-ikävissäni kuvia ja oikeesti, mulla on ihan hirveä ikävä mun perhettä ja kavereita <3 Mutta laitanpas teillekin muutamat kuvat reissulta tälleen kuukauden jäljessä...

Seriously, onko söpömpää kun tämä Ennin koira?

Noi korvat hahah <3

Aurajoki, Turku

Vielä kun noihinkin jokilaivoihin saataisiin yökerhot :p

Onneksi en ollut ainut, joka paperit nähtyään mietti ainoastaan hyvää piilopaikkaa todistukselle.

Ella-serkku <3

Isin koira Emma puspus

Täällä Lyonissa tulee hassuja juttuja ikävä; tietysti perhettä, ystäviä ja rasvatonta maitoa, mutta myös sitä että siellä on takapihoja. En edes muistanut kuinka kivaa onkaan istuskella varsinkin iskän ja äitipuolen takapihalla, kaikki saman pöydän ääressä ja syödä ja jutella pitkään iltaan. Isi ja Anne, voidaanko pitää jotkut grillailut kun tuun takas!!!

Jenni ja Anni <3

Ella <3

Kata <3

Mia ja Lilli <3

Hassua kuinka jo odotan Suomeen menoa. Oon tosi innoissani, että saan hengailla kunnolla, ajan kanssa mun perheen ja sukulaisten kanssa. Saati sitten kavereiden kanssa... Mua harmittaa kun mulla on jäänyt niin monet synttärit, tuparit, kihlajaiset ja vaikka mitä väliin, mutta onneksi pian aikaa ystäville <3 

Mulla ei ole mitään hajua mitä tulen Suomessa tekemään, koska odottelen vieläkin sitä ahaa-elämystä opiskelujen suhteen... Mutta ensin aionkin vaan nauttia perheestä, sukulaisista ja ystävistä, etsiä töitä ja asustella alkuun kotona (porukoilla siis) tai kaverin luona (Ella onko tarjous edelleen voimassa? Ei mulla oo paljon vaatteita) ja vaan asettua, rauhottua ja miettiä mitä haluaisin. Kyllä mä joskus keksin mitä haluan tehdä tai opiskella. Sitä ennen yritän saada töitä, säästää ja lähteä ensi vuonna Venezuelaan häihin. Mun on pakko. Mua pyydettiin kaasoksi.

Kaasosta puheenollen, mun pitää nyt rientää kun tunnin päästä pitää olla keskustassa ja mennä Marylandin kanssa lounaalle ja shoppaileen (lue: kuolaan kun Maryland shoppailee). Vaikka odotan Suomea, oon silti innoissani että saan viettää täällä vielä yli kuukauden, nauttien lomasta ja ystävistä!