Pieniä kulttuurieroja

Ennen kuin avaudun sen suuremmin takaisin tulosta ja siitä miltä se tuntuu, ajattelin kertoa teille muutamia pieniä juttuja mitä olen huomannut - nyt viikon Suomessa olleena. Oon huomannut kaikenlaisia pieniä kulttuurieroja, jotka häiritsee mua ihan sikana :D En nyt tarkoita, että olisin nyt muka kovinkin ranskalaistunut tai muuta sellaista, mutta vuodessa ehtii oppia pikkujuttuja uudesta kulttuurista :) Tässäpä muutamia:

- Varmaan ensimmäinen asia, jonka huomaa; Miksei kukaan enää pussaile?! On niin outoa tavata ystävä ja sanoa vaan 'moro'. Tottakai mä halaan hyviä ystäviäni tavatessani, varsinkin kun viime kerrasta on saattanut mennä vuosi. Mutta jos nään mun ystävää monta kertaa esimerkiksi viikon aikana, pelkkä 'moi' riittää. Ja se on outoa! Tosin, kukaan ei kiellä mua antamasta poskipusuja mun ystäville, mutta pelkään pussailun jäävän päälle ja sitten jos alan pusutella puolituttuja, saatan saada hassuja katseita.

- Yleisesti täällä asiakaspalvelu on paljon töykeämpää. Tottakai löytyy niitä ystävällisiäkin, jotka ei näytä työhön kyllästymistään murahteluina asiakkaalle, mutta sanoinkin että yleisesti. Tulee ikävä Lyonin kassatätejä, jotka jaksoi sanoa päiväät ja päivänjatkot ja kiitokset ja näkemiin jokaiselle asiakkaalle. Hymyillen.

- Samalla kun asiakaspalvelu on hieman töykeää, on kyllä pakko syyttää myös asiakkaita. Harvalle asiakkaalle kuuluu sana 'kiitos' sanavarastoon, vaikka täällä sitä nimenomaan pitäisi käyttää enemmän; eihän meillä ole edes vastineita ranskan lauseelle 's'il vous plait' tai englannin kielen vastaavalle 'please'. Tästä syystä saatan kuulostaa joskus hölmöltä kun kiitän sanoaessani tilauksen, saadessani vaihtorahat/kuitin ja lähtiessäni. Mutta mua häiritsee aivan törkeesti, jos kuulen jonkun sanovan baaritiskillä yhden sanan: 'Olut'. "Olut"! Okei, baaritiskin työntekijöillä on kiire joten monille riittää se, että ne saa vaan tiedon mitä porukka haluaa juoda. Mutta oikeesti, sanokaa edes 'Olut, kiitos'!

- Ihmisiä ei esitellä kovin usein. Okei, mun grillibileissä mä esittelin kaikki ystäväni mun isälle ja äitipuolelle, mutta jos ei olla ihan niin "virallisissa" oloissa, moni ei esittele ihmistä, joka tulee seuraan. Jos mä juttelisin baarissa ystäväni kanssa, sitten siihen tulisi mun toinen ystävä, mutta nämä kaksi eivät tuntisi toisiaan, olisi epäkohteliasta olla esittelemättä näitä. Lauantaina baarissa tuli monta tällasta tilannetta, että mun kaverille tuli jutteleen joku pidemmäksikin aikaa, eikä mua esitelty k.o. henkilöille. En mä siitä loukkaannu, mutta se on vaan hassua!

- Pari kertaa baarissa käymisen jälkeen huomaan myös, että tuntemattomat miehet, jotka tulevat juttelemaan, on yleisesti todella vahvassa humalassa. No tää nyt ei ollut minkään yllätys, vaan on ollut tiedossa jo kauempaan :D Pitää keskittyä kuuntelemiseen, että saa miesten puheista selvää ja sitten jos kohteliaasti kieltäytyy vaikkapa tanssimaan lähtemisestä, saa osakseen jotain ihme mutinaa "Jaa ei vittu kelpaa vai". No jos nyt asian noin sanot, voisinkin oikeastaan lähteä!!

- Ihmiset ei sano 'hyvää ruokahalua' kovinkaan usein alottaessaan syömään. Ihmiset ei välttämättä (etenkin kotona syödessään) odota kaikilla olevan ruokaa, vaan alottavat syömään. Se on hassua! Jotkut vielä ottavat ruokaa ja jotkut alkaa syömään!

- Mä yritin keksiä jotakin positiivisempaa suomalaisesta kulttuurista, mutta nyt mulle tuli vaan tämä mieleen: Täällä on vähän helpompaa syödä terveellisesti. Täällä ei ole niin paljon leipomoita tai pieniä kahviloita, jotka myyvät patonkeja ja croissantteja kaduilla, jolloin se euron croissantti on tosi helppo ottaa kiireessä.

- No okei, myöskin tämä suomalaisen kulttuurin puolesta: kun Lyonissa (ja Ranskassa yleisestikin) aina pusutellaan ja kysytään kuulumiset myös puolitutuilta, niin tottakai se on kohteliasta. Mutta se on myös sellaista, että pusutellaan, hymyillään ja sanotaan että olis ihanaa tavata ensi viikolla ja sitten molemmat osapuolet lähtee omille teilleen ja tietää varsin hyvin, etteivät ne tule tapaamaan. Tässä nyt ei kuitenkaan ole kyse mistään kavereista/ystävistä :) Eli Lyonissa saattaa olla enemmän sitä small talk -kulttuuria, mikä Suomesta yleisesti puuttuu, mutta suomalainen ei ainakaan puhu niin sanotusti 'turhia' ja on yleisesti rehellinen :)

Nyt mä lähden vähän pakkaileen kamoja, käyn iskällä ja sitten lähen käveleen juna-asemalle tuolla kivassa sateessa. Tänään menen Hyvinkäälle siskon luo ja huomenna sitten Helsinkiin Mian luo (kuulin huhua, että neiti oli ehtinyt tutustua ranskalaisiin poikiin, jotka lomailee Helsingissä; mä kuolen halusta puhua ranskaa pitkästä aikaa... niin ja katsella komeita ranskalaispoikia haha). Palailen viikonloppuna Suomeen palaamisen fiilis-postauksella! Enkä mä voi tätä blogia hetkeen lopettaa, mulla on noin kymmenen postausta vielä tulossa... :D

Postauksen taidekuvat (ekasta kuvasta propsit Quentinille!) on otettu Leffen terassilla kun hengailtiin mun vikana maanantaina :)

Viimeiset päivät Lyonissa

Mä saavuin siis keskiviikkona takaisin Suomeen ja ihana siskoni haki mut kentältä ja siitä haettiin suoraan siskonpoika hoidosta ja voi että sitä jäbää oli ikävä <3 Suomessa on ollut ihanaa (ainakin tähän asti, hahah) ja oon ehtinyt nähdä hirveästi ystäviä ja vähän sukulaisiakin. Mun isä ja äitipuoli järjesti mulle tosi ihanat grillibileet lauantaina ja silloin näin suurimman osan kavereista - mutta näistä selitän myöhemmin ja saatte varmaan kuviakin, nyt palaan vielä hetkeksi Lyoniin ja viimeisiin päiviin kavereiden kanssa...

Kaikista paikoista eniten tulee ikävä Rhônen rantaa. Kuinka monet päivät siellä hengailtiin ja istuskeltiin ja otettiin aurinkoa, kuinka monet lenkit, kuinka illat kavereiden kanssa rannalla istuessa, kuinka monet baari-illat jokilaivoilla...

Viimeinen viikko meni ystävien kanssa nauttien ja myöskin perheen lasten kanssa oleillen. Perhe tuli takaisin uuden au pairin kanssa about viikko ennen lähtöäni, niin sain vielä olla lasten kanssa. Mutta se oli tosi vaikeaa, kun periaatteessa me oltiin jo tehty hyvästit ja sitten taas ehdin tottua niiden kanssa elämiseen. Mutta olin niin paljon kavereiden kanssa, etten mä niiden kanssa läheskään päivittäin hengannut, kun uusi au pair oli jo tullut perheeseen. Näytettiin vähän kaupunkia ja koulureittiä ja käytiin myöskin mun vanhalla koululla kirjaamassa uusi auppari sisälle.


Mä vietin aikaani aika paljon Jaden, Meredithin ja Marylandin kanssa, ja oli kiva ehtiä tavata myöskin Mia, joka tuli takaisin Lyoniin. Kun piti sanoa moikat Marylandille ja Meredithille niin tottakai mä pillitin... En malta odottaa marraskuuta, jolloin nään Meredithin ja Jaden! Tietysti myös Mian, mutta sitä menen tapaamaan jo torstaina Helsinkiin.. :p


Perjantaina käytiin vielä kerran juhlimassa baarissa ja vielä maanantaina käytiin mun lemppariterassilla parilla. Ja sovin mun lempparitarjoilijan kanssa treffit ens vuodeks Guodeloupelle :p Hoohoo, sitten piti käydä vielä Cosmon euron kaljoilla. Tiistai meni lähinnä vaan jumittaessa, panikoidessa, pakkaillessa, perheen kanssa ravintolassa syödessä... Näin vielä Jadea ja Miaa ja sitten tapasin myös Fabricen ja itkin kaks tuntia putkeen. En nukkunut tiistaiyönä ollenkaan ja pakkasin kamojani vielä viime minuuteille asti :D


Mutta tässä kuvia mun vikoista päivistä Lyonissa:

Meredith <3 niin kova ikävä!

 

Maryland <3

Sisälämpötila...

Mia <3

Söpöliinit 

Tapaksia

Satu <3

Juho <3

No semisti tuli ikävä näitä kuvia selaillessa... Mutta c'est la vie, mun elämä on nyt täällä - tosin en tiedä yhtään vielä mitä tällä elämälläni teen. Tässä juuri selailen avoimia työpaikkoja muttei nyt hirveen lupaavalta vaikuta... Ensin kuitenkin nautin ystävistä ja perheestä, vielä olis kasa sukulaisia joita pitäs tavata :) Keskiviikkona menen Hyvinkäälle siskon luo kylään ja torstaina sitten Helsinkiin Mialle kylään - laitoin sen tuomaan vähän mun kamoja Lyonista kun ei mahtunut matkalaukkuihin.. :p Kyllä tää tästä, kai mä jotain keksin :)

Viimeinen päivä Lyonissa

Huomenna tähän aikaan mä olen koneessa ja pian Suomessa. Mun sisko tulee mua vastaan. Oon tosi onnellinen palatessani Suomeen. Mutta tosi surullinen palatessani Suomeen. Vime päivät on ollu ihan hirveen kiireisiä enkä ole ehtiny koneella norkoilla, vaikka piti tehdä vielä viimeisten päivien postausta, mutta se jää tehtäväksi Suomessa. Ööööö tänään on siis vika päivä. Mulla on sikana vielä tekemistä, pakkailua ja raivoomista matkalaukkujen kanssa. Mun tilanne on tämä: mulla on kaksi laatikollista kamaa + muutama pussi, jotka pitäisi mahtua mun kahteen matkalaukkuun, jotka on nyt jo täynnä. Yaay! Kyllä tää tästä. Kaveri Mia lähtee ens viikolla Helsinkiin, joten se lupautu ottaan jotakin mukaansa ja sitten jätän Jadelle jotakin, joita sitten haen marraskuussa täältä. Niiiiiiiin outo fiilis. En tiedä mihin suuntaan menisin ja mitä tekisin joten tuntuu että jumitan vaan paikoillani. Näin eilen vikaa kertaa Marylandin - tai siis ainakin vuoteen. Tänään moikkaan vielä Mian ja Jaden ja Quentinin. Niin ja Fabricen nään tunnin päästä... Noh, kai kaikki selviintyy, en tiedä. Nyt on niin sekava fiilis ettei kannata vissiin enää kirjotella :D Laitan vikojen päivien kuvia (joita on paljon!) kun oon palannut kylmään Suomeen - täällä on ollut yli viikon yli 35 asteen päiviä... No mutta, palaan vielä tänne ja sitten pitääkin miettiä blogin tulevaisuutta... Me and Turenki, anyone?! :D

Kattojen yllä

I could take this view <3

Ruokaa - ja vähän juomaakin

On tapahtunut jotain outoa - olen ollut Ranskassa vuoden enkä ole puhunut kertaakaan ruuasta - oh my. Ranska tunnetaan ruokakulttuuristaan; niin upeista ravintoloistaan, monen ruokalajin menuistaan, herkullisista jälkiruuistaan, viineistään, juustoistaan sekä tietenkin croissanteistaan ja patongeistaan. Monet tietävät, että Ranskassa illallista syödään tuntitolkulla, kaikki syö patonkia, viineistä ollaan tarkkoja ja croissanttien pitää olla uunituoreita.

Mitä muuta mä olen oppinut ranskalaisesta ruokakulttuurista? Ja onko nuo kaikki ylläolevat kliseet totta?

(Varoitus: postauksesta tulikin pitempi kuin ajattelin, että jos ei kiinnosta pelkkä ruoka - joka olisi kyllä mielestäni outoa - niin skippaa koko postaus. Ja muista, että nämä on vaan juttuja, joita mä olen huomannut ja oppinut, en väitä että tuntisin ranskalaisen ruokakulttuurin täysin.)

Kun olin ollut parisen kuukautta Lyonissa, luin Mireille Guilianon kirjan Ranskalaiset eivät liho, ja tein aiheesta myös postauksenkin. Postauksessa sanon näin: " -- Halusin tietää ranskattarien salaisuuden: niin paljon viiniä, niin paljon ihania erilaisia juustoja ja niin paljon patonkia - ja kaikki ranskalaiset naiset näyttävät olevan hoikkia ja hyvässä kunnossa -- ". No tätä mietin vielä joskus itsekin, mutta niin kuin postauksessakin sanoin, syy on sanassa kohtuus. Ja myöskin sanassa hyötyliikunta.


On totta, että ravintoloissa on monien ruokalajien menuja. On totta, että pieni, siro ranskalaisnainen saa ahdettua itseensä alkujuoman, alkupalat, pääruoan, juustoja ja jälkiruuan. Ja illallisen yhteydessä syödään tietenkin myös patonkia ja juodaan monta lasillista viiniä, ehkäpä otetaan kahvi vielä kaiken tämän jälkeen. On myös totta, että en ole nähnyt ylipainoisia ihmisiä kaduilla, ravintoloissa tai liikkeissä juuri yhtään. 


Ensimmäisiä juttuja, joita huomasin ollessa ravintolassa tai tuttavien syömässä, oli aterian syömisen kesto. Mun mielestä on ihanaa, jos kaikki tuttavat tai koko perhe kerääntyy pöydän ääreen ja juttelee päivän kuulumiset ja nauttii samalla illallista. Vaikka meilläkin kotona Suomessa syödään yhdessä, ei me silti kolmea tuntia siinä pöydässä notkuta... 


Mutta kai se johtuu siitä, että ranskalaiset tekee aika pitkiä työpäiviä, joten sitten siinä pöydässä on mukava jutustella kaikki tapahtuneet asiat. Ja vaikka illallinen olisi jokseenkin "tavallinen" tai arkinen, silti yleensä syödään alkupalat (pieniä naposteltavia, juustoja, pieni salaatti) ja juodaan lasilliset viiniä. Olen kuullut, ett varsinkin jos syödään tuttavilla ja seurueessa on myös lapsia, he syövät erikseen pienemmässä pöydässä ja myöskin eri ruokaa kuin aikuiset. Silti lapsia näkee todella usein ravintoloissa ja yleisesti ne jaksavat käyttäytyä tosi hyvin vaikka seurue söisikin kauemmin :)


On totta, että kaikki syö patonkia. Aina. Joka paikassa. Kaupunginosassa, jossa mä asun, Croix-Roussessa on todella monta leipomoa (boulangerie), mutta yksi leipomo on kaikista suosituin. Siinä on aamuisin, lounasaikaan sekä iltapäivällä töiden loputtua, ihan törkeet jonot. Siis porukka jonottaa sinne vaikka kuinka kauan saadakseen euron patongin, vaikka muualtakin saisi - ja paljon nopeammin. Mutta kun sen leipomon patonki on parhainta. Se on oikealla tavalla tehtyä, se on oikeanlaista eli ihanan pehmeää sisältä, mutta kuori on juuri oikeanlaista, sopivasta rapeaa. Harvemmin ranskalainen tarvii patonkinsa päälle mitään - Suomessa kun on totuttu syömään leipää margariinin, juuston tai leikkeleiden kanssa. Patonki syödään suoraan pussista ja tietenkin tuoreena. Patonkia on myös ravintoloissa ja se on vain revitty paloihin leipäkoriin.

Ah, croissantit... Nyt pitää kyllä myöntää, etten muista koska olen viimeksi syönyt niitä. Luulen, että meijän Alppi-reissulla söin viimeksi croissantteja, hotellin aamiasella. Tiedostan niin hyvin niiden olevan epäterveellisiä; tottakai ne tehdään kunnon rasvaan, mitä eniten rasvaa, sitä parempia bien sûr. Menin kerran leipomoon ja pyysin kahta croissanttia. Myyjä oli todella pahoillaan ja sanoi, että heillä ei ole tällä hetkellä tuoretta, mutta uusia tulisi ihan muutaman minuutin päästä uunista. Katsoin kassalle ja huomasin siinä olevan croissantteja, mutta nainen sanoi niiden olleen siinä jo tovin. Sanoin, että mulla on aikaa ja mun pitääkin käydä nostamassa rahaa, tulen sitten takaisin. Kun tulin takaisin myyjä oli vieläkin todella pahoillaan ja tarjosi croissantit mulle. Eli kyllä, croissanttien pitää olla tuoreita. Tosin, joka paikassa ei ole noin tarkkoja myyjiä... 
Croissantit on todella yleisiä aamupaloja tai kahvin kanssa syödessä. Joskus välissä on myös suklaata tai jotakin hilloa. Muhun ei ole koskaan iskenyt tuollainen suolaisen ja makean yhdistäminen, kuten pain du chocolat (suklaaleipä) ei ole koskaan muhun uponnut. Ällöä.


Croissanteista päästään ranskalaiseen aamupalaan, mikä on yleisesti ottaen ihan sairaan epäterveellinen. Tai ainakin varmaan suomalainen ajattelisi niin, meille kun on pienestä pitäen opetettu sen olevan päivän tärkein ateria. Ja toisaalta, oon kyllä sitä mieltä ja mun mielestä aamulla onkin parempi syödä enemmän, koska todennäköisesti tulet kuluttamaan kaiken syömäsi päivän aikana. Mutta mä en ainakaan heti herättyä pysty ahtaamaan itseeni kahvikuppia enempää. No mutta anyhow, ranskalaiset syö todella vähän ja todella epäterveellistä aamupalaksi. Kuppi kahvia sekä croissantti on todella yleinen aamupala. Tai kuppi sokerilitkuista kaakaota sekä paahtoleipä nutellalla. Välillä mietin miten lapset jaksaa pitkiä koulupäiviään (tietysti heillä on koulupäivän aikana lounas, mikä yleensä pakataan jo kotona siis mukaan) pelkällä nutellapaahtoleivällä ja sokerillisella appelsiinimehulla.


Juustot. Juustot on hyviä - se on mun ammattimainen mielipide niistä. Mun lemppareita on valkohomejuustot kuten Brie sekä Camembert. Mä harvemmin ostan juustoja yksikseni, mutta jos on porukalla niin niitä on kiva nautiskella patongin päällä. Mutta juustoja täällä on paljon ja liikkeitä, joissa myydään pelkästään juustoja samoin. 

Vasemmalla oleva juusto saattaa olla Comte, mutten sano varmaksi. Sitten mun kaksi lempparia Brie sekä Camembert. 

Ranskalaisesta juomakulttuurista




Niin kuin en juustoista, viineistäkään en kovinkaan paljon tiedä. En tiedä minkälaista on hyvä viini millekin ruualle. En myöskään pidä punaviinistä ja sitähän täällä yleisesti ruuan kanssa juodaan. Pari kertaa olen saanut hassun ilmeen tarjoilijalta jos olen tilannut valkkaria vaikka syön punaista lihaa. Mutta en välitä noista "tämän ruuan kanssa pitäisi juoda tätä viiniä" -jutuista, en voi sille mitään etten pidä punkusta :)
Viini on kuitenkin huomattavasti halvempaa täällä kuin Suomessa. Joku kysyi jossakin juhlimispostauksessani, että miten mulla on varaa juhlia. No ensinnäkin, mulle juhlinta ei tarkoita automaattisesti alkoholin juomista, voin lähteä ulos kavereiden kanssa ilman juomistakin. Mutta jos ja kun juon, siihen kuluu paljon vähemmän rahaa täällä kuin Suomessa. Viini, joka on mun mielestä ihan hyvää, maksaa kolmisen euroa. Jo hyvän viinin (lue: voit viedä viemisenä kun menet kyläilemään) saa kuudella-seitsemällä eurolla. Ja muistaakseni Suomessa J.P. Chenet (valkkari) maksoi jotain seitsemän euron paikkeilla, täällä sen saa neljällä eurolla.

Ranskalaiset juo myös olutta, ja niitä on monenlaisia kaupoissa myynnissä. Luulisin belgialaisen oluen olevan melkein ehkä (huomaa kirjottajan varmuus haha) suosituinta täällä. Olutkin on halvempaa täällä kuin Suomessa; ihan ok:ta kaljaa saa muutamalla eurolla kymmenen tölkkiä. Tottakai sitten kunnon, hyvä olut maksaa enemmän; esimerkiksi Leffe-olut maksaa ravintolassa viisi-kuusi euroa, tietysti kaupasta löytää halvemmalla.

Parin euron kaljat baarissa (ignooratkaa noi shotit...)

Belgialaista Leffe-olutta

No sitten tietysti löytyy vaikka mitä muuta juotavaa, mutta täällä yleisiä ovat myös oluet, joihin laitetaan jotakin siirappia (mehutiivisteen tapaista). Mä en ole näistä koskaan tykännyt, mutta jotkut tykkää oluista, joihin sekotetaan esimerkiksi sitruunasiirappia (juoma on nimeltään demi-citron). Mutta hyihyi, miettikää nyt...


Ranskalainen drinkki - tai oikeastaan aperitiivi - nimeltään Kir on myös suosittu. Se on juoma valkoviinillä sekä mustaherukkaliköörillä. Wikipedian mukaan juomaan käytetään Dijonin mustaherukkalikööriä sekä Burgundin Aligote -valkkaria; jos näitä tiettyjä juomia ei käytetä drinksuun, se on nimeltään vaan Blanc-cassis (blanc=valkoinen viini, cassis=mustaherukka). En tiedä kuinka orjallisesti ranskalaiset ravintolat ja baarit oikeasti noudattaa tätä? On olemassa myös Kir-royal, jossa valkkari korvataan shampanjalla, en ole koskaan kokeillut tätä. 


Mun lempparidrinkki forever on mojito. Ne on niiin hyviä ja tilaan sellaisen aina kun on rahaa tai pyydän jos joku haluaa välttämättä tarjota drinkin. Ja vanha kunnon Red bull + vodka on myös ihan jees...

Vasemmalla Leffe Rouge (olut, jonka maustamiseen/tekemiseen on käytetty punaisia marjoja) sekä oikealla juoma nimeltään Kir

Tästä postauksesta olisi muuten tullut aivan liian pitkä, joten laitan tämän jälkeen tulemaan postauksen, jossa kerron ja näytän kuvina mitä mä yleensä syön ja onko se kovinkaan ranskalaista - mä en kuitenkaan käy syömässä illallista kovin usein ravintoloissa ;) JA PUHUN JÄLKKÄREISTÄ, miten pystyin unohtaan ne?!


ensimmäinen kuva
toinen kuva
kolmas kuva
loput kuvat olen ottanut itse

Oot vähän ärsyttävän olonen

Hahah, otsikkona paras kommentti mitä olen blogin aikana saanut. "Oot vähän ärsyttävän olonen kun lesoot säästä ja biletyksestä". Tai no on niitä muitakin hyviä, sellaset rehelliset ja ytimekkäät kuten "Oot ruma" on myös tosi kivoja. Noh, sää on harmaa ja sateinen, mutta onpahan sitä tullut biletettyä, joten tässä ärsyttäviä kuvia, mitä on tullut otettua lähiviikkoina :) Ihania iltoja ystävien kanssa!

Ilta, jona tapasin Fabricen. Tossa näkyy puolet herrasta ja ihana Marie

Jenni, mä ja Marie

Pakollinen kuva Rhônen kanssa (montakohan kuvaa mullakin on tosta joesta?)

Syy miksi en koskaan hymyile hampaat näkyen; mun hampaat on rumat, naama leveä ja leuka ihan hirveä.

Hah, tämä kuvaa hyvin metrokännejä. Metrokänni tarkoittaa matkalla tuhottavia viimeisiä viinejä/kaljoja/whatever. Muilla matkaajilla menee hermo, mutta meillä on hauskaa.

Joskus pitää juoruta tanssilattialla. Jade <3

Venezuelan tyttö Maryland

Maryland ja paras ystäväni Mojito

Kaksi ilmeilijää (Yousef) ja kaunis Ankku

Kun hymyilen, näytän viisi vuotiaalta

Ankkupankku, joku viisi vuotias, ihana Ibrahim ja mussu Jade

Ankkuuu