Even if you were a million miles away

Mua alkaa jännittää, ahistaa, pelottaa, itkettää. Oon samaan aikaan innoissani, mutta samaan aikaan pirun jännittynyt. Mä pakkasin eilen ensimmäiset kamat Lyoniin - kirjat, dvd:t, kuvat rakkaista kehyksineen, syksytakit ja -kengät. Nyt se oikeasti tapahtuu. Lentoliput on omassa sähköpostissa, äidin sähköpostissa, tulostettuna omissa papereissa, tulostettuna äidin papereissa - ai hukkaanko tärkeitä papereita?

Tavarat lähtee muutaman päivän päästä ja ennen lähtöä aion nauttia tästä Suomen kesästä täysillä. Aion käydä Korkeasaaressa, Särkänniemessä ja Linnanmäellä,  ihastella Turun saaristoa juhannuksena, syödä liikaa mansikoita ja ottaa aurinkoa, olla joka päivä kavereiden kanssa ja nauttia päivistä Mikon kanssa ja näiden lisäksi juhlia kunnolla läksiäisiä elokuussa. Sitten se on menoa.

Samalla kun olen pakkaillu tavaroita, oon miettinyt minkälaisen sisustuksen huoneeseeni (mulla on oma pieni parveke!) haluan. En halua raahata mitään huonekaluja vuoden takia, tahdon silti asua kodikkaasti sen vuoden. Toivon, että saan huoneestani kodikkaan ja oman tyylisen erilaisilla muotikirjakasoilla, koristetyynyillä, kehyksillä ja tauluilla. Vaikka mun huoneesta tulee kovin simppeli, on silti ihanaa ihastella ranskalaisia, tyylikkäitä asuntoja:

Ehkä joku päivä mulla on oma asunto Ranskassa...

Kolme ensimmäistä kuvaa täältä

Neljäs kuva täältä