Piilotettua avautumista

Löysin avautumispostauksen, jota en koskaan julkaissut. Toisaalta ehkä ihan hyvä, koska tuo on todella sekava :D Mutta tästä näkee, että oli se aika Lyonissa joskus sekavaakin ja ihan vähän surullistakin. Tästä näkee myös mun loppukevään tuntemuksia ja mun tulevan suunnittelua. Kivaa huomata miten asiat on jonkinlailla kuitenkin järjestynyt tuon epätietosuuden jälkeen :) Here we go.



"Haahaa tää on kaikille teille, jotka valitatte että lesoan, koska täällä on kivaa ja hyvä sää, ja teille jotka oikein haluatte kuulla, että meniskö sulla joskus huonostikin? Tuskin ees julkasen tätä koska tää on niin tällanen postaus että nyyh kuuntelen samalla Adelea ja Beyoncea ja kaikki on paskaa. Hahaha.

Nojoo. Tänään oon miettinyt, että miksei voi olla vaan ihanaa jonkun kanssa? Miksi pitää välillä olla tyhmää ja paskaa, vaikeaa ja ärsyttävää? Miksei voi olla kaikki tai ei mitään. Mä inhoan sitä jotain siltä väliltä. Oon miettinyt, että miksi väärät ihmiset sanoo oikeita asioita ja miksi väärät ihmiset sanoo ne sanat, jotka haluaisi kuulla joltain muulta? Joo en tajunnut tuota lausetta itsekkään. Miehet on tyhmiä joka tapauksessa.

Oon kai päättänyt myös, että palaisin Suomeen. En tiedä mitä tekisin täälläkään. Mutta mitä tekisin Suomessa? En oikein tiedä miltä tää päätös tuntuu. Se ehkä on helpointa tässä vaiheessa. Vihaan tehdä jotain helpoimmalla tavalla, mutta tiedostan myös tän elämäntilanteen, mikä on aika sekava. Paljon on tapahtunut enkä oikein ole pysynyt perässä tai pysähtynyt ajattelemaan asioita. En tiedä mitä haluan ja missä maassa. Koen järkeväksi, että palaan Suomeen, mietin hetken asioita ja yritän saada itselle jotakin... suuntaa. Tai jotakin.

Tänään oon silti taas ollut ihan turhautunut Suomeen, koska oon kattellu töitä syksyksi ja oikeesti, Suomi on välillä vähän nirppanokka tärkeilijä. Lyonissa voi olla kokki ilman koulutusta ja Suomessa tarvisin joihinkin tarjoilijan hommiin alan koulutuksen. Kattelin lastenhoitohommia enkä sopis edes niihin, koska mulla ei ole alan koulutusta. Silti voin olla vieraassa maassa/kulttuurissa/kaupungissa/perheessä lastenhoitaja. Mä en pääsisi Suomessa välttämättä edes opiskeleen vaikka englantia, mutta joku kehitysmaa voisi ottaa mut mielellään opettaan englantia vapaaehtoistyöntekijänä. Seriously.

Nojoo mitäs muuta mulla on ollut mielessä. Täällä on satanu kaks viikkoo putkeen. Täällä on ihan harmaata ja kylmää ja sateista. Musta on tulossa valkoinen. Mulla ei ole rahaa. Byhyy.

Hei tuosta englannin opettamisesta pitikin sanoa, että laitoin mailia menemään joihinkin vapaaehtoistyöjuttuihin... sori kaverit ja äiti ja iskä. No kunhan vaan alustavasti mietiskelen vaihtoehtoja sille mun tulevalle suunnalle. Mun mielestä olis niin upeaa päästä auttamaan. Ja päästä jonnekin kauas. Afrikkaan. Siellä on niin paljon nähtävää ja opittavaa. Tai Etelä-Amerikkaan. Maailma on niin suuri, etten halua jäädä jumiin yhteen paikkaan.

Niin mitäs sitten aupair-pestin jälkeen? Mulla loppuu työt itseasiassa kahden viikon päästä. Vuosi on mennyt. Nyt itkettää vielä kovempaa. Mun pitää jättää mun rakkaat lapset. Mutta jään kesäksi vielä Lyoniin. Mitä tekeen? Hengaan, viettämään lomaa. Palaan kotiin elokuun puolessa välissä ehkä. Mitä teen Suomessa? I have no idea. Aion etsiä heti töitä ja säästää, jotta viimeistään ensi elokuussa pääsen reissuun Venezuelaan kaverin häihin. Haen syksyllä ja keväällä kouluihin opiskeleen. Mitä opiskeleen? En mä tiedä. Kielet (englanti ja ranska varsinkin, haluan myös oppia espanjan), viestintä/journalismi ja markkinointi kiinnostaa. Ehkä?

Mä yritän hokea mulle tärkeää lausetta koko ajan päässäni. Ei ole väliä kuinka kauan etsimisessä menee, kunhan sillä välin nauttii elämästä. Joskus vain on todella vaikea muistaa tuo. Tiedän ettei mulla ole kiire. Tiedän että olen nuori. Voisiko joku silti sanoa mitä teen elämälläni? Mitä opiskelen? Missä asun?


Mistä te muut tiedätte mikä on oikein tehdä?

Joo mä en enää viitsi avautua enempää. Lukiko joku tänne asti vai lopetitteko siinä vaiheessa kun sanoin, että kaikki on paskaa? Hahaa. Oikeesti kaikki on ihan hyvin. Mulla on katto pään päällä, upeita ystäviä ja ihana au pair -äiti joka sanoi mulle upeita juttuja tänään. Mun kaverit Suomessa on upeita ja mun perhe on paras. Oon kyllä onnellinen, mutta joskus on vaikeaa, vaikkei mikään oiskaan oikeesti tosi vaikeaa."


Heh, sellaista on pyörinyt joskus tässä pienessä mielessä :D Muistan vielä nuo pienet ahdistavat hetket kun mietti tulevaa ja sitä, että mitä tästä vielä tulee. Tämä teksti on joskus touko-kesäkuun vaihteesta koska tuo "Miehet on tyhmiä" vois viitata Thickoon, koska sen kanssa tuo huhti- ja toukokuu oli ihme vääntöä ja itkua ja väittelyä. Ja myöskin totean töiden loppuvan pian, eli tää on joskus alkukesästä :)


Mutta tästä tekstistä voisi sanoa, että (lievästä) ahdistuneisuudesta on päästy ja asiat on kääntyneet jokseenkin parhain päin:


- miehet on edelleen tyhmiä (tästä faktasta ei kai koskaan pääse), mutta Thickon kanssa asiat saatiin kuitenkin jotenkin selvitettyä ja varmaan tullaan tapaamaan nytkin marraskuussa, ihan kavereina kuitenkin. En ajattele pahalla, mutten kovin hyvälläkään :D
- musta ei tullut 'valkoista' eikä rahat loppuneet kesken kesän aikana
- vapaaehtoistyö on yhä mielessä, mutta tapahtunee sitten myöhemmin :)
- sain töitä alalta, jolta ei koulutusta tai työkokemusta olekkaan
- voi olla, että Venezuelan matkan suunnittelu venyy tai vaihtuu toiseen. Olen hieman kahden vaiheilla; käytänkö veronpalautukset pelkästään Venezuelan lentoihin ja käytän sitten säästöjä paikan päällä (jossa saisin osallistua ystävän upeisiin häihin, mutta jossa en kuitenkaan ehtisi paljoa näkemään, koska hääpari olisi liian kiireinen näyttämään mulle kaupunkiaan/maataan). Vai käytänkö puolet palautuksista johonkin halvempaan reissuun talven keskellä ja laitan loput järkevästi säästöön/laskuihin? Vai lähdenkö Australiaan moikkaamaan serkkua??
- hain koulutusohjelmiin joihin liittyvät kielet, viestintä sekä markkinointi, joten niissä osuin oikeaan :p
- ja ei, kukaan ei kerro mulle mitä teen elämälläni, mutta kyllä, olen nuori ja mulla on aikaa :)

Life is good

Moi, oon hengissä, nautin kesästä, on kuuma ja ihanaa, asun puoliksi (tai oikeastaan melkein kokonaan) Ankulla ja me nukutaan myöhään, katotaan leffoja, käydään lenkillä, käydään rannalla, otetaan arskaa ja tutustutaan uusiin ihmisiin. En jaksa sepittää, hyvin menee, kaikki on hyvin paitsi taas yksi ihana kaveri, Rike, on lähtenyt Lyonista. Mutta c'est la vie sitten kai. Muutamat ihanat fiiliskuvat menneeltä viikolta mikä on ollut ihanin aikoihin ja sitten jonkun leffan pariin. Laters!

Loppuun muutama kesäbiisi, mitkä soi kooooko ajan:

Kirahveja ja kaljaa

Ette uskokaan kuinka ihanaa tässä lähipäivinä - no okei viikkoina, tai oikeastaan kuukausina? - on ollut! Mun äiti, isäpuoli, sisko ja siskonpoika oli täällä viikon ja mä sain esitellä mun kotikaupunkia, käytiin mooonissa monissa paikoissa, tehtiin vaikka mitä ja saatiin nauttia toistemme seurasta pitkästä aikaa. Syötiin hyvissä ravintoloissa, nautittiin auringosta, shoppailtiin ja siskon kanssa päästiin pari kertaa uloskin :p Mun täytyy alkaa ahdistelemaan äitiä ja siskoa kuvista, jotta saan niitä itellekin :)

Mä nukuin viimeisen yön ennen kuin porukat lähti pois täältä siskon ja siskonpojan hotellihuoneessa ja aamulla oli aika surku olo... Silti hyvästit meni ihan hyvin, koska tiedän että pääsen kesäkuussa Suomeen. Aion siis mennä viideksi päiväksi kesäkuun alussa käymään kotona niin pääsen serkun ylioppilasjuhliin. Ihana päästä näkemään kaikki sukulaiset ja kaverit :)

Perjantaina oli sitten Apèro International meidän luokkalaisten kanssa, meidän opettajan luona (en oo vieläkään päässy yli siitä, että opettajat haluaa hengata meidän kanssa... Ollaan käyty ravintolassa syömässä, baarissa, ja nyt Patrice halus meidät sen luo, ei ihan niin kuin Suomessa :p) ja oli ihana nähdä kavereita ja syödä hyvää ruokaa hahah. Me tehtiin Jennin kanssa niinkin yksinkertaista kuin ruisleipiä tuorejuuston, lohen ja tillin kera - ja porukka tykkäs ihan mielettömästi! Vein myös Fazerin sinistä pari levyä ja opelle annoin paketin suomalaista kahvia. Mun lemppareita taisi olla meksikolaisten tekemät ruuat, namm...

Sitten lauantaina piti lähteä parille Andrean kanssa, mutta jotenkin käytiinkin kolmessa baarissa ja loppujen lopuksi tulin kotiin aamulla yhdeltätoista, heheh. Sunnuntai ja tämä päivä on mennyt pelkästään aurinkoa ottaessa... Eilen ja tänään siis ollaan oltu monta tuntia puistossa nimeltään Tête D'or hyvällä porukalla vaan makoillen ja nauttien. Huomenna nään piiitkästä aikaa Meredithin joka on tullu takasin Jenkkilästä, keskiviikkona nään pitkästä aikaa myös Kiiran ja torstaina haen au pair -lapsoseni kentältä ja sitten alkaa taas arki. Tosin viikonlopuksi luvassa koulukaverin synttärit perjantaina, lauantaina grillausta kyseisen tyttösen luona ja sunnuntaina porukalla Miribelin puistoon rannalle joten eiköhän tuo arki ala ihan pehmennetysti ;)

Nojoo siinä oli taas vähäks aikaa kuulumisia ja kaikkia kiinnostaa hahah. Mutta luulis ainakin kiinnostavan nää biisit!

Nämä biisit on soinut lähiaikoina ihan mielettömän useesti enkä kyllästy niihin koskaan. Nää tulee ehdottomasti soimaan mooonet kerrat tän kesän aikana (joka muuten nyt varmasti vietetäänkin kokonaan Lyonissa... tästä lisää myöhemmin :p):












Okei, yks vielä, kun pitäähän olla yks ranskaksikin:



Hahah, pakko vielä näyttää mun äitin Facebook-päivitys viikon takaa, se kuvaa niin hyvin tätä meininkiä täällä: "Tänään lenkillä Lotan kanssa, vastaan tuli mm. kaksi kirahvia ja me jouduttiin meneen Lotan kanssa "parille" lenkin jälkeen, kun Arto innostui juoksemaan pidemmän lenkin."




Parasta täällä on se, että lenkillä voi mennä välillä katteleen kirahveja ja juomaan kaljan.

Hyvää viikonloppua mussut

Mulla oli eilen ihan ihmeellinen päivä, olin tosi väsynyt ja oli ihan löllöolo. En herännyt herätykseen, en saanut itseäni kouluun, nukuin kolmen tunnin päikkärit ja en jaksanut nähdä edes kaveria. Mun aupair-äitini kysyi olenko kipeä kun en ole lähdössä ulos :D Mutta oli ihanaa pitkästä aikaa viettää ilta kotona perheen kanssa, pizzan ja sushin ja lasten elokuvan kera. Tänään nukuin suunnilleen kahteentoista ja aurinko paistaa, olo on ihan erilainen!

Nyt otan itsestäni kiinni, menen suihkuun ja tapaan kaverini kaupungilla. Sitten menen viinikauppaan ja alan odottaa iltaa tämän biisin säestyksellä, kun mennään kaverin kanssa pitkästä aikaa jokilaivalle nimeltään Le Sirius:




Hyvää viikonloppua kaikille! Yritän skarpata blogiin kirjoittamisen kanssa, tässä nyt on vaan ollut hieman.. kaikenlaista ;)

I love Kanye

Jos haluatte samaan aikaan kuunnella mielettömän hyvää musaa, inspiroitua, nauttia naiskauneudesta (Selita Ebanks) ja nauttia tooooodellisesta mieskomeudesta (Kanye, ah, niin komea, lääh), niin katsokaa tämä:





Jotain niin ihanaa puolen tunnin verran <3

Ihanaa on myös se, että nyt on loma! Niin paljon kuin rakastan au pair perhettäni (ja olen varma että ehdin heitä myös ikävöidä), on ihanaa saada välillä lomaa. Perhe lähti reissuun ja mä jäin yksin Lyoniin. Tosin en joudu lomaani yksin viettämään; isi ja äitipuoli tulee kylään lauantaina ja lähtevät tiistaina, ja kaksi kaveria tulee torstaina ja lähtevät maanantaina :)

Tänään on tiedossa loman juhlistamista aika ihanalla tavalla. Mulla on väri päässä ja syön lounasta, sitten lähden kaverin shoppailuseuraksi kaupungille nauttimaan pitkästä aikaa aurinkoisesta säästä. Sitten tehdään ruokaa ja juodaan viiniä ja drinkkejä ja kriiseillään vaatteista. Sitten kaverin kaverin synttäribileisiin ja lopuksi latino klubille. Mun luokkalainen kutsui myös bileisiinsä joten katsotaan mihin tästä vielä päädytään! Anyhow, kuulostaa täydelliseltä perjantailta. Toivottavasti teillä kaikilla ihanilla on myös sellainen! Pus.

EAT PRAY LOVE

Älkää lukeko tätä kirjaa jos teille tulee matkakuume - tai nälkä - helposti. Mä haluan nähdä Rooman, mä haluan syödä pastaa ja muita italialaisia herkkuja, joista kirjassa puhutaan. Mä haluan nähdä maailmaa, mä haluan asua eri maissa, kokea erilaista, syödä hyvää ruokaa ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin; miettiä mitä haluan elämältäni. Tämä kirja vaan tekee mun himoni maailmalle suuremmaksi. Haluan myös oppia puhumaan italiaa joskus, lähteä Intiaan vaeltamaan ja mitäköhän muuta... Rakastan tätä kirjaa. Haluan Balille. Tämä on todella kevyttä lukemista, juuri sopivaa ennen nukahtamista ja lasten vientireissuilla; tunnin koulumatka menee hieman sutjakammin lueskellessa ja kirjaan syventyessä.

Mä juuri laskin, että tämä on kahdeksas - siis kahdeksas!!! - kirja, jota luen Lyonissa ollessa. Olen ollut täällä kolme kuukautta, joten mun lyhyellä matikalla, jota en todellakaan kirjottanut, se tekee 2 ja jotain kirjaa yhteen kuukauteen (hyvin laskettu vai mitä). En muista koska olisin lukenut näin paljon, ehkä lukion ekalla kun vielä jaksoi syventyä kirjoihin, mutta sittemmin se on jäänyt. Täytyy tehdä jossain vaiheessa näistä postaus... Olen jopa innostunut tekemään must read -listan, jolta olen lukenut jo Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjan (löytyi au pair -äidin kirjahyllystä) sekä Alex Madsenin Coco Chanelin.

Kun äiti oli täällä viime viikolla, sain hänen mukanaan tilaamani hömppääkin hömpemmät kirjat; Lauren Conradin L.A. Candy Novel -sarjan kolmannen osan Sugar and Spice (hei oikeesti... nää nimet on jotain ihan hirveetä :D), samaisen tyttösen Style-kirjan sekä Angela Buttolphin Kate Moss Style -kirjan. Kaikista eniten odotan pääseväni Kate Mossista kertovan kirjan kimppuun, Kate Mossissa on niin paljon enemmän asennetta ja tyyliä kuin kenessäkään muussa. (Niin kivat kun Lauren Conradin kiharat onkin.)

Näiden hömppien jälkeen kirjahyllyssä odottaa Edita Morrisin Hirosiman kukat ja joululahjaksi voisin ostaa itselleni Sofi Oksasen Puhdistuksen. Vaikka olen kauan miettinyt, että Sofi Oksasen kirjoja tulisi lukea, en ole oikein saanut aikaiseksi. Mutta täällä Lyonissa aloin ajattelemaan asiaa, kun näin metrossa jonkun lukevan sanomalehteä, jossa oli Sofista juttu. Muutama viikko myöhemmin näin metrossa jonkun lukevan Puhdistusta - francais bien sûr - joten silloin tuli fiilis, että tuo olisi ihan pakko lukea...

Ranskattaret eivät liho

Au pair -äidin kirjahyllystä löytyi Mireille Guilianon kirja Ranskattaret eivät liho ja nyt kahden ja puolen kuukauden Ranskassa olon jälkeen halusin tietää ranskattarien salaisuuden: niin paljon viiniä, niin paljon ihania erilaisia juustoja ja niin paljon patonkia - ja kaikki ranskalaiset naiset näyttävät olevan hoikkia ja hyvässä kunnossa, eikä varmaankaan tarvitsisi mainita, että he ovat hyvässä kunnossa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

En nyt kerro liikaa kirjasta, jos joku innostuu lukemaan - ja tätä suosittelen kaikille! - mutta kirjan suurin sanoma ja hokema on se, että voit syödä ja juoda kaikkea mitä haluat, kunhan teet sen kohtuudella. Ja jos unohdat tehdä sen kohtuudella, niin otat sen "takaisin" seuraavina päivinä; jätät pari kertaa patongin väliin (jos ranskatar pystyy siihen), kävelet enemmän rappusia (joita ranskattaret kävelee aina kun voivat) tai syöt yhden viikonlopun ajan purjokeittoa.

Okei, myönnän, välillä mietin että noinko helposti se kävisi? Niin yksinkertaista? Mutta niin monta kertaa kuin väitin itselleni, että ranskalaisilla vain on hyvät geenit, niin monta kertaa myös kirjassa todettiin ettei näin ole. Välillä tuli taas suurta innokkuutta kirjan sanomaa kohtaan; tää on näin helppoa ja mäkin pystyn siihen!

Kirjassa on hyviä ja helppoja käytännön vinkkejä laihduttamiseen ja yleisesti hyvään tasapainoon elämässä. Ihania reseptejä, joita jokainen osaisi kokeilla ja joista jokainen on terveellinen. Mä ainakin innostuin helpoista ja terveellisistä - mutta makeista - jälkiruuista.

Jos en muuta ole oppinut kirjasta, niin ainakin veden juomisen tärkeyden Guiliano on muhun saanut tartutettua - ja alkuhan se on sekin :)