Lyon is the place to be

Mistä mä edes alotan... Kuusi päivää Lyonissa oli aivan liian vähän, vaikka ehdin tehdä paljon ja nähdä monia ystäviä - niin vanhoja kuin uusiakin. Siitä rakastan Lyonia varmaan eniten; aina tapahtuu jotakin, joka paikassa on aina ihmisiä, aina tutustuu uusiin ihmisiin. 

Mä punkkasin enimmikseen Mian luona ja siitä graaand merci sulle <3 Oli todella, todella ihanaa, että oli paikka jossa sai nukkua, pitää kamojaan (kahden matkalaukun raahaaminen joka yö eri paikkoihin olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista) ja välillä vaan käydä vaihtamassa vaatteita ja taas jatkaa menoa. Siitä myös pieni anteeksipyyntö; mun matkalaukku/vaate/laukku/kenkä -kasa oli sekin myös vähintään mielenkiintoinen välillä :D

Koko vajaa viikko oli todella täysi, mutten jaksanut stressata väsymyksestä (joka sitten näkyi kotiin tultua...), vaan halusin mennä täysillä ja nähdä mahdollisimman paljon mun ystäviä ja vaan nauttia. Mä hengasin paljon Mian kanssa tottakai, mutta sen lisäksi oli niin ihanaa nähdä Jade! Sitä tyttöä oli ollut ikävä ja sen tytön takia myös olisin toivonu vierailevani pidempään, että ois saanu viettää aikaa enemmän yhdessä. Ja Meredith, mun rakkauteni Jenkeistä. Oon niin onnellinen, että oon tavannut noin upeen tytön ja oon myös onnellinen siitä, että ollaan yhteyksissä viikoittain ja tiedetään koko ajan mitä toiselle kuuluu. This girl is meant to be in my life! Andrean luona olin yhden yön ja se nyt taas oli yleistä sekoilua, juoruilua ja nauramista ihan liian myöhään yöllä. Andrea on ihana, mutta välillä ihan liian tuuliviiri (kyllä, jopa mun makuun;) ettei sitä joskus meinaa saada kiinni tai ymmärtää missä neiti menee... Joten olin onnellinen, että pääsin hengaan edes pariin kertaan tän neidin kanssa! 

Viikonloppu meni sitten juhliessa ja oli kyllä one crazy weekend. Se riittänee kuvaamaan sitä ihan tarpeeksi :D Paljon ystäviä, paljon shampanjaa, paljon tanssimista. Näin myöskin mun aupair -perhettäni pari kertaa ja voi että, lapset oli jotenkin niin samanlaisia, mutta silti jotenkin kasvanut lyhyessä ajassa. Ne oli ihania ja halailin ja suukottelin niitä koko ajan kun oltiin yhdessä. Toivon, ettei ne koskaan unohda mua, mä en aio koskaan unohtaa niitä, niiden kanssa tekemiä juttuja ja niiden sanomia juttuja. Mä voisin lopettaa tän blogini postaukseen, johon oon kerännyt kaikkia hauskoja juttuja ja neuvoja, joita lapset sanoi ja kertoi vuoden aikana :D Esimerkiksi edes Peppi Pitkätossusta ei löydy järkevää miestä ja hampparit auttaa sydänsuruissa. Näihin palaan myöhemmin, I promise!

Ohjelman täyteisen viikonlopun (perjantaina ja lauantaina juhlimista synttärijuhlineen, yökerhoineen ja tietysti jatkoineen, kavereiden näkemistä, shoppailua, perheen näkemistä ja huvipuistoa ja Fabricen kanssa hengailua) jälkeen maanantai tuli ihan sairaan äkkiä. Vaikka maanantaina piti pakata ja lähteä, oon silti tosi ylpeä itsestäni, sillä ehdin hengailla Fabricen kanssa jopa muutaman tunnin (se joutu pakkaamaan mun puolesta ja sai ihmetellä miksi pitää olla kuudet kengät kuudelle päivälle), lounastin Meredithin kanssa ja sitten hengasin Mialla vielä pari tuntia. Sitten pitikin jo lähteä kohti Part-Dieun juna-asemaa, josta otin Rhône Express -junan kentälle... Tähän kaupunkiin tulen vielä palaamaan monia kertoja, se on varma. Se on mun toinen koti, joka tuntuu niin omalta ja ihmiset on upeita. Lyon is the place to be.

Nyt sitten oon palaillut arkeen mitä kummallisimmalla unirytmillä, ollut töissä ja oottelen kouluista tietoa jos pääsisin joskus opiskelemaan. Oon päättänyt, että jos ei pian ala tärppäämään Suomen kouluissa, lähden ulkomaille opiskelemaan :) Mutta tällä erää aion käydä töissä, miettiä suuntaa elämälle ja alan suunnittelemaan uuden vuoden matkaa Ankun kanssa... ;)

Kiitos kaikille, jotka luki mun blogia vuoden aikana, on ollut ihanaa kertoa teille mun elämästä ja saada kommentteja ja keskusteluja teidän kanssa, ootte ollut supereita <3 Se on sitten laters ja muistakaa olla young, wild and free without any regrets!! Pus

I had an awesome week back in Lyon. Meeting my friends, hanging out, partying, shopping and also meeting my au pair -family <3 I love Lyon.

Tuuthan takasin

Hah, äidin viimeiset sanat <3 Toki tulen, pakko se on kai takaisin töihin mennä reissun jälkeen ;)

Kahden työpaikan löytämisen (!), kaksiin pääsykokeisiin osallistumisen ja yleisen stressauksen ja todella huonojen päivien (okei, mun ihania synttäribileitä tyttöjen kanssa ei lasketa tähän, oli huippua!) jälkeen voin sanoa, ettei parempaa aikaa voisi olla lähteä Lyoniin takaisin! Menen nauttimaan Lyonin syksystä (toivon todella säiden olevan samaa luokkaa kuin viime marraskuussa...), upeista ystävistäni, ihanista kaduista ja ravintoloista, shoppailusta ja lempparibaareista ja yleisestä hengailusta ihanien ystävien parissa! Viikosta tulee superkiireinen kun on niin paljon ihmisiä, joita tavata ja paikkoja, joissa käydä, mutten valita, nukkua ehtii sitten myöhemmin (en kyllä tiedä koska, työt jatkuu heti takaisin tulon jälkeen...).

Musta tuntuu, että mun pää räjähtää tästä onnellisuudesta ja samalla tästä stressistä kun yritän miettiä milloin tapaan kenetkin. Tällä hetkellä kalenteri sanoo näin: tiistaiyöksi Mialle, keskiviikkona Meredithin kanssa lounastaan ja shoppaileen, illalla Alexin tapaaminen ja yöksi Andrealle (miten niin sovin aina paljon samalle päivälle?), torstaina Fabricen tapaaminen ja myöhemmin Jaden ja Mian kanssa ulos kun perjantai on Lyonista kerta vapaapäivä! Perjantaina au pair -perheen tapaamista näillä näkymin huvipuistosta nauttien (laitteita, iloisia ihmisiä, Croix-Rousse ja hattaraa!) ja illaksi on suunniteltu meno Mian ystävän järjestämiin bileisiin (army-teemalla...) ja sitten lauantaina koulukavereiden kanssa hengaamista ja illalla juhlimista (Barrioon on mentävä!).

Huh. Sunnuntai ja maanantai onkin sitten vielä auki, mutta ehdottomasti Jaden, Mian, Meredithin ja Andrean kanssa haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa <3 Sitten jossain välissä pitäisi vielä ehtiä juhlia pitkään puhuttuja mun ja Aziksen synttäreitä, että viikko on kyllä aika fully booked :D

Palaan takaisin maanantaina 14. marraskuuta ja tulen mielelläni tänne kertomaan miten reissu meni ja minkälaista oli palata kaupunkiin vain viikoksi, sen jälkeen kun siellä oli asunut vuoden :) Eli tulossa kuvapläjäystä ja mahdollisesti sitten sanotaan au revoir mun blogille!

In one month I'll be back in here:

Je suis troooop contente maintenant <3  Kone laskeutuu Lyoniin 8. marraskuuta joskus kymmeneltä illalla, en voi uskoa pääseväni takaisin ja loppujen lopuksi näinkin pian! Nään mun lempparitytöt Jaden, Mian (tosin Mia tulee käymään Helsingissä parin viikon päästä, joten nään sen jo pian <3), Meredithin ja Andrean, pääsen mun lempparipaikkoihin syömään ja shoppaileen ja juhlimaan, saan kokea sen kaupungin vilinän, nähdä muitakin tuttuja, saan kävellä noiden kahden joen varrella, juoda hyvää viiniä, puhua ranskaa. Kaikista parasta on ehdottomasti se, että voin vaan olla mun ystävien kanssa.

Oon Lyonissa vaan viikon ja mua stressaa jo nyt, ettei se riitä kaikkiin ihmisiin ja kaikkeen tekemiseen. Toisaalta kaikilla on koulunsa ja työnsä ihan normaalisti sillä viikolla, että enköhän kaikkia ehdi tapaamaan ja kaiken saa sovittua hyvin. Suunnittelen viikkoa jo kovasti kavereiden kanssa, joten shoppailu- ja juhlimispäivät on tarpeeksi ajoissa sovittuna ;) Suunniteltiin myös uuden aupairin kanssa, että pitää tavata, koska mulla on myös lapsia aivan sairas ikävä!! Me juteltiin Skypessä yksi päivä ja voi että, samanlaisia mussukoita ne on edelleen, tuli vieläkin isompi ikävä. Juho tokaisi, että "Mä haluun varata sut sit koko viikoksi". Aaw.

Ja mitäs muuta... Mä olen viettänyt paljon aikaa ystävien sekä perheen kanssa ja juurikin palattiin perheen kanssa viikonlopun vietosta tädin ja serkkujen luota. Oli ihana aivot narikkaan -viikonloppu maalla keskellä ei mitään :) Mä olen myös löytänyt todella mukavalta vaikuttavan työn ja sain haettua kouluihin ja muutamat pääsykoekutsutkin on tullut, eli eiköhän tämä oma elämä täälläkin ala sujumaan :)

Mä varmaankin palailen tänne vielä, viimeistään marraskuussa voisin tulla laittamaan marraskuiset terveiset Lyonista tänne :)

My ex hoods

Mulla on ikävä mun parveketta, mun kotikatua (perhe muutti mun viimeisen viikon aikana, mutta tää katu ja talo tulee aina oleen se mun kotipaikka) ja sitä että kadulle saavuttaessa pääsi heti metroon. Mulla on ikävä sitä, että havahduin viideltä metrojen alkamiseen, mulla on ikävä liikenteen ääntä. Noita muistoja tuolta kaduilta, tuota asuntoa, tuota aluetta (rauhallinen, ihania ravintoloita ja muutkin palvelut lähellä, muutama metropysäkki ydinkeskustasta)... Marraskuussa on käytävä kävelemässä noita katuja ja syömässä jossakin alueen rafloissa :) Marraskuu tulee ihan pian!

Ps. Meen tulevana viikonloppuna Ouluun Ankun luo ja oon ehkä eniten happyhappyjoyjoy ja hymy huulissa ja fiiliksissä koko ajan! Nään mun lempparitytön!!!

Pieces of Lyon

, Lyon