Pieniä kulttuurieroja

Ennen kuin avaudun sen suuremmin takaisin tulosta ja siitä miltä se tuntuu, ajattelin kertoa teille muutamia pieniä juttuja mitä olen huomannut - nyt viikon Suomessa olleena. Oon huomannut kaikenlaisia pieniä kulttuurieroja, jotka häiritsee mua ihan sikana :D En nyt tarkoita, että olisin nyt muka kovinkin ranskalaistunut tai muuta sellaista, mutta vuodessa ehtii oppia pikkujuttuja uudesta kulttuurista :) Tässäpä muutamia:

- Varmaan ensimmäinen asia, jonka huomaa; Miksei kukaan enää pussaile?! On niin outoa tavata ystävä ja sanoa vaan 'moro'. Tottakai mä halaan hyviä ystäviäni tavatessani, varsinkin kun viime kerrasta on saattanut mennä vuosi. Mutta jos nään mun ystävää monta kertaa esimerkiksi viikon aikana, pelkkä 'moi' riittää. Ja se on outoa! Tosin, kukaan ei kiellä mua antamasta poskipusuja mun ystäville, mutta pelkään pussailun jäävän päälle ja sitten jos alan pusutella puolituttuja, saatan saada hassuja katseita.

- Yleisesti täällä asiakaspalvelu on paljon töykeämpää. Tottakai löytyy niitä ystävällisiäkin, jotka ei näytä työhön kyllästymistään murahteluina asiakkaalle, mutta sanoinkin että yleisesti. Tulee ikävä Lyonin kassatätejä, jotka jaksoi sanoa päiväät ja päivänjatkot ja kiitokset ja näkemiin jokaiselle asiakkaalle. Hymyillen.

- Samalla kun asiakaspalvelu on hieman töykeää, on kyllä pakko syyttää myös asiakkaita. Harvalle asiakkaalle kuuluu sana 'kiitos' sanavarastoon, vaikka täällä sitä nimenomaan pitäisi käyttää enemmän; eihän meillä ole edes vastineita ranskan lauseelle 's'il vous plait' tai englannin kielen vastaavalle 'please'. Tästä syystä saatan kuulostaa joskus hölmöltä kun kiitän sanoaessani tilauksen, saadessani vaihtorahat/kuitin ja lähtiessäni. Mutta mua häiritsee aivan törkeesti, jos kuulen jonkun sanovan baaritiskillä yhden sanan: 'Olut'. "Olut"! Okei, baaritiskin työntekijöillä on kiire joten monille riittää se, että ne saa vaan tiedon mitä porukka haluaa juoda. Mutta oikeesti, sanokaa edes 'Olut, kiitos'!

- Ihmisiä ei esitellä kovin usein. Okei, mun grillibileissä mä esittelin kaikki ystäväni mun isälle ja äitipuolelle, mutta jos ei olla ihan niin "virallisissa" oloissa, moni ei esittele ihmistä, joka tulee seuraan. Jos mä juttelisin baarissa ystäväni kanssa, sitten siihen tulisi mun toinen ystävä, mutta nämä kaksi eivät tuntisi toisiaan, olisi epäkohteliasta olla esittelemättä näitä. Lauantaina baarissa tuli monta tällasta tilannetta, että mun kaverille tuli jutteleen joku pidemmäksikin aikaa, eikä mua esitelty k.o. henkilöille. En mä siitä loukkaannu, mutta se on vaan hassua!

- Pari kertaa baarissa käymisen jälkeen huomaan myös, että tuntemattomat miehet, jotka tulevat juttelemaan, on yleisesti todella vahvassa humalassa. No tää nyt ei ollut minkään yllätys, vaan on ollut tiedossa jo kauempaan :D Pitää keskittyä kuuntelemiseen, että saa miesten puheista selvää ja sitten jos kohteliaasti kieltäytyy vaikkapa tanssimaan lähtemisestä, saa osakseen jotain ihme mutinaa "Jaa ei vittu kelpaa vai". No jos nyt asian noin sanot, voisinkin oikeastaan lähteä!!

- Ihmiset ei sano 'hyvää ruokahalua' kovinkaan usein alottaessaan syömään. Ihmiset ei välttämättä (etenkin kotona syödessään) odota kaikilla olevan ruokaa, vaan alottavat syömään. Se on hassua! Jotkut vielä ottavat ruokaa ja jotkut alkaa syömään!

- Mä yritin keksiä jotakin positiivisempaa suomalaisesta kulttuurista, mutta nyt mulle tuli vaan tämä mieleen: Täällä on vähän helpompaa syödä terveellisesti. Täällä ei ole niin paljon leipomoita tai pieniä kahviloita, jotka myyvät patonkeja ja croissantteja kaduilla, jolloin se euron croissantti on tosi helppo ottaa kiireessä.

- No okei, myöskin tämä suomalaisen kulttuurin puolesta: kun Lyonissa (ja Ranskassa yleisestikin) aina pusutellaan ja kysytään kuulumiset myös puolitutuilta, niin tottakai se on kohteliasta. Mutta se on myös sellaista, että pusutellaan, hymyillään ja sanotaan että olis ihanaa tavata ensi viikolla ja sitten molemmat osapuolet lähtee omille teilleen ja tietää varsin hyvin, etteivät ne tule tapaamaan. Tässä nyt ei kuitenkaan ole kyse mistään kavereista/ystävistä :) Eli Lyonissa saattaa olla enemmän sitä small talk -kulttuuria, mikä Suomesta yleisesti puuttuu, mutta suomalainen ei ainakaan puhu niin sanotusti 'turhia' ja on yleisesti rehellinen :)

Nyt mä lähden vähän pakkaileen kamoja, käyn iskällä ja sitten lähen käveleen juna-asemalle tuolla kivassa sateessa. Tänään menen Hyvinkäälle siskon luo ja huomenna sitten Helsinkiin Mian luo (kuulin huhua, että neiti oli ehtinyt tutustua ranskalaisiin poikiin, jotka lomailee Helsingissä; mä kuolen halusta puhua ranskaa pitkästä aikaa... niin ja katsella komeita ranskalaispoikia haha). Palailen viikonloppuna Suomeen palaamisen fiilis-postauksella! Enkä mä voi tätä blogia hetkeen lopettaa, mulla on noin kymmenen postausta vielä tulossa... :D

Postauksen taidekuvat (ekasta kuvasta propsit Quentinille!) on otettu Leffen terassilla kun hengailtiin mun vikana maanantaina :)

Ruokaa - ja vähän juomaakin

On tapahtunut jotain outoa - olen ollut Ranskassa vuoden enkä ole puhunut kertaakaan ruuasta - oh my. Ranska tunnetaan ruokakulttuuristaan; niin upeista ravintoloistaan, monen ruokalajin menuistaan, herkullisista jälkiruuistaan, viineistään, juustoistaan sekä tietenkin croissanteistaan ja patongeistaan. Monet tietävät, että Ranskassa illallista syödään tuntitolkulla, kaikki syö patonkia, viineistä ollaan tarkkoja ja croissanttien pitää olla uunituoreita.

Mitä muuta mä olen oppinut ranskalaisesta ruokakulttuurista? Ja onko nuo kaikki ylläolevat kliseet totta?

(Varoitus: postauksesta tulikin pitempi kuin ajattelin, että jos ei kiinnosta pelkkä ruoka - joka olisi kyllä mielestäni outoa - niin skippaa koko postaus. Ja muista, että nämä on vaan juttuja, joita mä olen huomannut ja oppinut, en väitä että tuntisin ranskalaisen ruokakulttuurin täysin.)

Kun olin ollut parisen kuukautta Lyonissa, luin Mireille Guilianon kirjan Ranskalaiset eivät liho, ja tein aiheesta myös postauksenkin. Postauksessa sanon näin: " -- Halusin tietää ranskattarien salaisuuden: niin paljon viiniä, niin paljon ihania erilaisia juustoja ja niin paljon patonkia - ja kaikki ranskalaiset naiset näyttävät olevan hoikkia ja hyvässä kunnossa -- ". No tätä mietin vielä joskus itsekin, mutta niin kuin postauksessakin sanoin, syy on sanassa kohtuus. Ja myöskin sanassa hyötyliikunta.


On totta, että ravintoloissa on monien ruokalajien menuja. On totta, että pieni, siro ranskalaisnainen saa ahdettua itseensä alkujuoman, alkupalat, pääruoan, juustoja ja jälkiruuan. Ja illallisen yhteydessä syödään tietenkin myös patonkia ja juodaan monta lasillista viiniä, ehkäpä otetaan kahvi vielä kaiken tämän jälkeen. On myös totta, että en ole nähnyt ylipainoisia ihmisiä kaduilla, ravintoloissa tai liikkeissä juuri yhtään. 


Ensimmäisiä juttuja, joita huomasin ollessa ravintolassa tai tuttavien syömässä, oli aterian syömisen kesto. Mun mielestä on ihanaa, jos kaikki tuttavat tai koko perhe kerääntyy pöydän ääreen ja juttelee päivän kuulumiset ja nauttii samalla illallista. Vaikka meilläkin kotona Suomessa syödään yhdessä, ei me silti kolmea tuntia siinä pöydässä notkuta... 


Mutta kai se johtuu siitä, että ranskalaiset tekee aika pitkiä työpäiviä, joten sitten siinä pöydässä on mukava jutustella kaikki tapahtuneet asiat. Ja vaikka illallinen olisi jokseenkin "tavallinen" tai arkinen, silti yleensä syödään alkupalat (pieniä naposteltavia, juustoja, pieni salaatti) ja juodaan lasilliset viiniä. Olen kuullut, ett varsinkin jos syödään tuttavilla ja seurueessa on myös lapsia, he syövät erikseen pienemmässä pöydässä ja myöskin eri ruokaa kuin aikuiset. Silti lapsia näkee todella usein ravintoloissa ja yleisesti ne jaksavat käyttäytyä tosi hyvin vaikka seurue söisikin kauemmin :)


On totta, että kaikki syö patonkia. Aina. Joka paikassa. Kaupunginosassa, jossa mä asun, Croix-Roussessa on todella monta leipomoa (boulangerie), mutta yksi leipomo on kaikista suosituin. Siinä on aamuisin, lounasaikaan sekä iltapäivällä töiden loputtua, ihan törkeet jonot. Siis porukka jonottaa sinne vaikka kuinka kauan saadakseen euron patongin, vaikka muualtakin saisi - ja paljon nopeammin. Mutta kun sen leipomon patonki on parhainta. Se on oikealla tavalla tehtyä, se on oikeanlaista eli ihanan pehmeää sisältä, mutta kuori on juuri oikeanlaista, sopivasta rapeaa. Harvemmin ranskalainen tarvii patonkinsa päälle mitään - Suomessa kun on totuttu syömään leipää margariinin, juuston tai leikkeleiden kanssa. Patonki syödään suoraan pussista ja tietenkin tuoreena. Patonkia on myös ravintoloissa ja se on vain revitty paloihin leipäkoriin.

Ah, croissantit... Nyt pitää kyllä myöntää, etten muista koska olen viimeksi syönyt niitä. Luulen, että meijän Alppi-reissulla söin viimeksi croissantteja, hotellin aamiasella. Tiedostan niin hyvin niiden olevan epäterveellisiä; tottakai ne tehdään kunnon rasvaan, mitä eniten rasvaa, sitä parempia bien sûr. Menin kerran leipomoon ja pyysin kahta croissanttia. Myyjä oli todella pahoillaan ja sanoi, että heillä ei ole tällä hetkellä tuoretta, mutta uusia tulisi ihan muutaman minuutin päästä uunista. Katsoin kassalle ja huomasin siinä olevan croissantteja, mutta nainen sanoi niiden olleen siinä jo tovin. Sanoin, että mulla on aikaa ja mun pitääkin käydä nostamassa rahaa, tulen sitten takaisin. Kun tulin takaisin myyjä oli vieläkin todella pahoillaan ja tarjosi croissantit mulle. Eli kyllä, croissanttien pitää olla tuoreita. Tosin, joka paikassa ei ole noin tarkkoja myyjiä... 
Croissantit on todella yleisiä aamupaloja tai kahvin kanssa syödessä. Joskus välissä on myös suklaata tai jotakin hilloa. Muhun ei ole koskaan iskenyt tuollainen suolaisen ja makean yhdistäminen, kuten pain du chocolat (suklaaleipä) ei ole koskaan muhun uponnut. Ällöä.


Croissanteista päästään ranskalaiseen aamupalaan, mikä on yleisesti ottaen ihan sairaan epäterveellinen. Tai ainakin varmaan suomalainen ajattelisi niin, meille kun on pienestä pitäen opetettu sen olevan päivän tärkein ateria. Ja toisaalta, oon kyllä sitä mieltä ja mun mielestä aamulla onkin parempi syödä enemmän, koska todennäköisesti tulet kuluttamaan kaiken syömäsi päivän aikana. Mutta mä en ainakaan heti herättyä pysty ahtaamaan itseeni kahvikuppia enempää. No mutta anyhow, ranskalaiset syö todella vähän ja todella epäterveellistä aamupalaksi. Kuppi kahvia sekä croissantti on todella yleinen aamupala. Tai kuppi sokerilitkuista kaakaota sekä paahtoleipä nutellalla. Välillä mietin miten lapset jaksaa pitkiä koulupäiviään (tietysti heillä on koulupäivän aikana lounas, mikä yleensä pakataan jo kotona siis mukaan) pelkällä nutellapaahtoleivällä ja sokerillisella appelsiinimehulla.


Juustot. Juustot on hyviä - se on mun ammattimainen mielipide niistä. Mun lemppareita on valkohomejuustot kuten Brie sekä Camembert. Mä harvemmin ostan juustoja yksikseni, mutta jos on porukalla niin niitä on kiva nautiskella patongin päällä. Mutta juustoja täällä on paljon ja liikkeitä, joissa myydään pelkästään juustoja samoin. 

Vasemmalla oleva juusto saattaa olla Comte, mutten sano varmaksi. Sitten mun kaksi lempparia Brie sekä Camembert. 

Ranskalaisesta juomakulttuurista




Niin kuin en juustoista, viineistäkään en kovinkaan paljon tiedä. En tiedä minkälaista on hyvä viini millekin ruualle. En myöskään pidä punaviinistä ja sitähän täällä yleisesti ruuan kanssa juodaan. Pari kertaa olen saanut hassun ilmeen tarjoilijalta jos olen tilannut valkkaria vaikka syön punaista lihaa. Mutta en välitä noista "tämän ruuan kanssa pitäisi juoda tätä viiniä" -jutuista, en voi sille mitään etten pidä punkusta :)
Viini on kuitenkin huomattavasti halvempaa täällä kuin Suomessa. Joku kysyi jossakin juhlimispostauksessani, että miten mulla on varaa juhlia. No ensinnäkin, mulle juhlinta ei tarkoita automaattisesti alkoholin juomista, voin lähteä ulos kavereiden kanssa ilman juomistakin. Mutta jos ja kun juon, siihen kuluu paljon vähemmän rahaa täällä kuin Suomessa. Viini, joka on mun mielestä ihan hyvää, maksaa kolmisen euroa. Jo hyvän viinin (lue: voit viedä viemisenä kun menet kyläilemään) saa kuudella-seitsemällä eurolla. Ja muistaakseni Suomessa J.P. Chenet (valkkari) maksoi jotain seitsemän euron paikkeilla, täällä sen saa neljällä eurolla.

Ranskalaiset juo myös olutta, ja niitä on monenlaisia kaupoissa myynnissä. Luulisin belgialaisen oluen olevan melkein ehkä (huomaa kirjottajan varmuus haha) suosituinta täällä. Olutkin on halvempaa täällä kuin Suomessa; ihan ok:ta kaljaa saa muutamalla eurolla kymmenen tölkkiä. Tottakai sitten kunnon, hyvä olut maksaa enemmän; esimerkiksi Leffe-olut maksaa ravintolassa viisi-kuusi euroa, tietysti kaupasta löytää halvemmalla.

Parin euron kaljat baarissa (ignooratkaa noi shotit...)

Belgialaista Leffe-olutta

No sitten tietysti löytyy vaikka mitä muuta juotavaa, mutta täällä yleisiä ovat myös oluet, joihin laitetaan jotakin siirappia (mehutiivisteen tapaista). Mä en ole näistä koskaan tykännyt, mutta jotkut tykkää oluista, joihin sekotetaan esimerkiksi sitruunasiirappia (juoma on nimeltään demi-citron). Mutta hyihyi, miettikää nyt...


Ranskalainen drinkki - tai oikeastaan aperitiivi - nimeltään Kir on myös suosittu. Se on juoma valkoviinillä sekä mustaherukkaliköörillä. Wikipedian mukaan juomaan käytetään Dijonin mustaherukkalikööriä sekä Burgundin Aligote -valkkaria; jos näitä tiettyjä juomia ei käytetä drinksuun, se on nimeltään vaan Blanc-cassis (blanc=valkoinen viini, cassis=mustaherukka). En tiedä kuinka orjallisesti ranskalaiset ravintolat ja baarit oikeasti noudattaa tätä? On olemassa myös Kir-royal, jossa valkkari korvataan shampanjalla, en ole koskaan kokeillut tätä. 


Mun lempparidrinkki forever on mojito. Ne on niiin hyviä ja tilaan sellaisen aina kun on rahaa tai pyydän jos joku haluaa välttämättä tarjota drinkin. Ja vanha kunnon Red bull + vodka on myös ihan jees...

Vasemmalla Leffe Rouge (olut, jonka maustamiseen/tekemiseen on käytetty punaisia marjoja) sekä oikealla juoma nimeltään Kir

Tästä postauksesta olisi muuten tullut aivan liian pitkä, joten laitan tämän jälkeen tulemaan postauksen, jossa kerron ja näytän kuvina mitä mä yleensä syön ja onko se kovinkaan ranskalaista - mä en kuitenkaan käy syömässä illallista kovin usein ravintoloissa ;) JA PUHUN JÄLKKÄREISTÄ, miten pystyin unohtaan ne?!


ensimmäinen kuva
toinen kuva
kolmas kuva
loput kuvat olen ottanut itse

14 juillet

My mind goes on a trip

Vaikka perjantai alkoi nukkumalla pommiin (mulla on yleensä herätys kuuden maissa ja nyt nukuin seitsemään... mutta myöhästyttiin koululta vain 5 minuuttia!!), niin se jatkui ihanasti kun näin pitkästä aikaa koulukavereita lounaalla. Ei saisi pitää näkemisten välissä näin pitkää aikaa kun yksi oli löytänyt poikaystävän ja toinen mennyt kihloihin sitten viime kerran :D Sain aika vastustamattoman kutsun Venezuelaan, Caracakselle beach-häihin... Nyt alkaa säästäminen ensi kesän reissuun! Mehän mietittiin jo alkukeväästä josko oisin tänä talvena mennyt käymään tyttöjen luona, mutta aion säästää tuonne ensi vuoteen, koska teen todellakin kaikkeni että pääsen mun kaverin häihin :)

Mä olin tosiaan koko viikon lauantaihin asti lasten kanssa yksistään, ja vaikka lapset on melko helppoja, niin silti olin ihan poikki perjantaina. On siinä kuitenkin enemmän tekemistä kuin muuten olis. Mutta sitten perjantai-iltana ihana Jade tuli käymään ja tehtiin ruokaa ja syötiin yhdessä ja lapset katteli leffaa ja me saatiin juoruta. Piristi niiiin paljon :)

Lauantaina oli tytön balettireenit, mitkä kesti kevyet viisi tuntia... Reenit oli Lyonin ulkopuolella ja matkat metroilla ja bussilla kesti tunnin suuntaansa niin tota no comments :D Mä olin onneksi ottanut kirjan mukaan ja eväitä lapsille, pojulla oli mukana Nintendot ja Bioniclet mutta se myöskin sai onneksi nukuttua tuoleilla muhun nojaten pari tuntia niin ei valittanut tylsyyttä koko aikaa... Tämän jälkeen olin niin mielissäni kun koulukaveri ehdotti lähtemään ulos - so in. Käytiin yhdillä Cosmossa ja yhdillä Ayers Rockissa ja tanssittiin toooosi paljon ja lopuksi mentiin vielä Mi Barrioon. Oli kiva ilta ja tutustuin uusiin tyyppeihin ja rakastuin hahah :)

Tänään lähdin Jaden kanssa vintage-markkinoille (Marché de la Mode Vintage) ja oli ihan huippua. Täällä Lyonissa ei tule käytyä - eikä täällä myöskään niitä hirveästi ole - kirppareilla, second hand- tai vintageliikkeissä joten oli kivan erilaista :) Ja mistä ne kaikki tyylikkäät ihmiset oikein tuli?! Jos olisi ollut rahaa olisin varmasti panostanut Yves Saint Laurentin arskoihin... Niin upeita! Sitten Subwayn kautta nutrsille hengaileen ja nauttiin edes pienestä auringonpaisteesta - täällä kun on satanut varmaan kohta kaksi viikkoa putkeen ja mun rusketus häviää...

Illalla lähdin vielä spontaanille yhdille Lilian kanssa vanhaan kaupunkiin, ja siis miksen ole käynyt siellä useemmin? Vissiin koko kaupunki lähtee sunnuntaisin sinne syömään ja terassille, koska Vieux Lyon oli ihan täynnä. Siellä on tosi kaunista ja se on täynnä pubeja ja putiikkeja. Me valehdeltiin kahdelle ranskalaiselle miehelle että ollaan ranskalaisia ja toinen kysyi multa, että olenko Etelä-Ranskasta koska mulla on niin pehmeä ja hassu aksentti.
Käytiin pubissa yhdillä ja sitten kävelin kotiin kun missasin vikat metrot. Mutta ei se mitään, oli kiva kävellä vaikka lopussa korkkarit alko sattumaan ja ärsyttävä jätkä tuli jutteleen, mutta näin myös mun rakkauden hahah, mutta se oli jonkun tytön kanssa mutta se hymyili mulle. No niin jos vaikka lähden nukkumaan.

Jade meni ja osti tuon vikassa kuvassa olevan laukun! Se oli iiihana :)

Ps. Ankku on ollut viikon Suomessa ja mä en kestä enää! Tuu jo! <3 Juoruttavaa riittää taas viikoksi kun on näin pitkä aika ilman näkemistä hahah.