Puolet au pair -vuodesta takana

Mulla on tällä hetkellä tosi ristiriitaiset fiilikset. Mulla on ihan mieletön ikävä mun ystäviä ja yhteisiä iltoja, mun iskää ja sen hauskoja juttuja, mun äitiä ja sen kanssa juttelua, mun siskoja ja niiden ihania ipania. Silti... Puoli vuotta on mennyt hirveän nopeasti ja toivon, ettei toiset puoli vuotta menisi niin nopeaan. Koska tuntuu että kuulun tänne. Täällä on mun koti nyt ja viihdyn täällä tosi hyvin. Oon kotiutunut niin hyvin ja saanut ihania ystäviä, etten haluaisi miettiä lähtemistä. (Tunnustus: Googletin jokunen päivä sitten Lyonin yliopistoja... Täällä pääsisi niin helposti opiskelemaan!) Mutta musta myös tuntuu siltä, että tässä kevään ja kesän aikana fiilikset ehtii vielä muuttua moneen kertaan ja moneen suuntaan, joten en stressaa vielä mitään ja meen fiilispohjalla. Tällä hetkellä Suomi - saati sitten kylä jossa asun - ei houkuttele ollenkaan, mutta ne ihmiset siellä, voi että mulla on ikävä mun rakkaita!

Nyt on opiskeluakin takana kolme kuukautta ja neljäs on juuri lähtenyt käyntiin. Mä ilmottauduin vielä maaliskuun tunneille, vaikka tällä hetkellä en vielä tiedä millä rahalla sen maksan... Sain armonaikaa maaliskuun puoleen väliin joten eiköhän kaikki järjesty. Meidän ryhmä on ihana ja oon saanut koulun kautta ihania ystäviä. Mä rakastan eri kulttuureja ja kieliä ja mun mielestä on siistiä, että saan kuunnella joka päivä monia kieliä ja hengailla niin venezuelalaisten, korealaisten, venäläisten kun amerikkalaistenkin kanssa.
Välillä tuntuu ettei ranskasta ole jäänyt mitään päähän, mutta niin sitä vaan huomaa, että koko ajan helpommin ja nopeammin puhuu kieltä ja arkisanasto on jo täyttä rutiinia. Joskus olen ihan pihalla tunneilla ja  joskus taas tajuan, että tässä mä puhun aborteista eri maissa ja naisten oikeuksista (joo, meillä aina vähän eksytään aiheesta). Ja joidenkin kanssa tekstailut ja soittelut on jo muuttunut ranskaksi :) Tosin inhoan puhelimessa juttelua ranskaksi kun hitto ne puhuu epäselvästi, lyhentäen, nopeasti....

Mä en malta odottaa kevättä ja kesää, saan tänne ihania vieraita, nautin lämpimästä säästä, otan aurinkoa (tänä kesänä haluan olla superruskettunut ja ajattelin aloittaa aurinkokapselit ehkä jo toukokuussa!), leikin lasten kanssa, nautin elämästä! Tuskin huhtikuusta eteenpäin enää jaksan istua koulun penkillä vaan nautin vaan. Ranskaa käyttämällä kuitenkin oppii parhaiten kieltä, joten yritän jättää englantia vähemmälle :p

Mulle sopisi tosi hyvin tällainen ilmasto mitä täällä on. Ilmat kylmeni marras-joulukuussa (vielä syyskuussa oli törkeen lämmin) ja tuli luntakin. Mutta kun lunta ei tullut kun muutaman kerran ja tammikuussa alkoi jo asteet hivuta kymmeneen, en oikein ehtinyt edes valittaa että vihaan talvea! Kylmiäkin päiviä oli, muttei mitään verrattuna Suomen hirveisiin pakkasiin... Oli oikeastaan ihan hauskaa kun täälläkin takapihalla oli joku aamu tällainen näky ja me käytiin heittelemässä vähän lumipalloja takapihalla (ja lasten koulu tietysti peruttiin, katsokaa nyt tuota lumimyrskyä):

Välillä tuntuu hassulta kun olen ihan pikkukylästä kotosin, että miten nopeasti sopeutuu ja tottuu suureenkin kaupunkiin. Nyt alkaa jo tuntumaan, että samoihin naamoihin törmää tämän tästä ja kaikki paikat on jo nähty (vaikkei ne oikeasti todellakaan ole). Muistan kun joskus googlettelin kuvia Lyonista ja mietin vain miten tulen selviämään siellä - ja vielä lasten kanssa. Kaikista tilanteista silti selvittiin ja metroilla ja busseilla kulkeminen on älyttömän helppoa. Onhan tässä erilaista tullut koettua kuten mellakkapäivästä selviytyminen... Vaikka metrot ja bussit ei kulkenut ja en päässyt nettiin katsomaan tilannetta, ja au pair -äitikin oli työmatkalla muussa maassa, siitä kuitenkin selvittiin - pienen paniikin jälkeen kun hengitti syvään ja tajusi taksien kulkevan, kaikki oli hyvin :D

Tää on taas hieman sekava postaus, mutta kunhan annan ajatusten virrata :) Kaikin puolin oon tosi happyhappyjoyjoy tästä kokemuksesta, enkä malta odottaa mitä kaikkea uutta opin, näen ja koen seuraavien puolen vuoden aikana! Unelmissa on, että keväällä ja kesällä olisi aikaa ja rahaa reissata edes hieman tässä lähellä. Pariisissa käydään varmaan perheen kanssa toukokuussa ja kaverin, joka on Saksan puolella au pairina, kanssa ollaan suunniteltu kesälle jotakin Etelä-Ranskan minilomaa... Pitää vielä katsoa, mutta mahdollisimman paljon haluaisin täällä kokea ja nähdä. Suomeen menen varmaan käymään kerran, kun serkku pääsee ylioppilaaksi, muuten en aio siellä enää käydä, kunnes sitten palaan.

Joku kysyi multa kommenttiboksissa sellaisen kysymyksen, että suosittelenko au pairiksi lähtöä ja mitkä asiat on mulle olleet parhaita ja vaikeimpia. Parhaita asioita on tietysti eniten, mutta on niitä vaikeempiakin. Mutta ehdottomasti suosittelen, niin kuin suosittelen myös vaihtoon tai ulkomaille työskentelemään lähtöä. Ulkomailla asuessa oppii itsestään niin paljon ja kokee uutta. Vaikken koskaan ois uskonut että sanon tän, luulen että olen oppinut ja kasvanut ihan hirveästi itsestäni tämän reissun aikana. Vaikka yhtä hönö olen vieläkin, niin silti... Vastaan on tullut niin paljon uusia asioita, tää on ollut ehdottomasti silmiä avartavaa.

(maailman söpöin kuva)

Mikä sitten on ollut parasta tähän asti? Uuden kulttuurin ja maan tunteminen on ainakin mulle ehdoton rikkaus. Se, että voi tuntea kuuluvansa kahteen kotiin ja oppii jonkun kaupungin ja maan tavat niin hyvin, että voi palata koska vaan. Uuden kielen oppiminen. Nykypäivänä kieliä arvostetaan todella paljon, ja mä oon tosi onnellinen että olen saanut oppia (jonkun verran edes) ihanaa kieltä. Haluan ehdottomasti jatkaa ranskan opiskelua jatkossakin. Ihmisiin tutustuminen, niin omaan au pair perheeseen (joka sattuu olemaan ihan paras!) kuin uusiin ystäviinkin. Mä olen saanut ystäviä säkällä (blogin ja facebookin kautta) niin kuin myös koulun kautta, bileissä ja baareissa. Rakastan uusiin ihmisiin tutustumista ja oon saanut elämääni tosi arvokkaita ihmisiä täällä. Ja mitä ihanimpia iltoja mä olenkaan saanut viettää ihanien ihmisten seurassa!

Pahinta mitä mulle on käynyt täällä? Noh, kai sen voi sanoa suoraan että suhde ei kestänyt. Ja sitten yleisesti perheen, sukulaisten ja ystävien ikävöinti. Mutta en ole kertaakaan katunut lähtöäni tänne ja jollain tavalla uskon, että kaikki mitä elämässä meille tapahtuu, tapahtuu jostain syystä... Vaikken todellakaan vielä tiedä mistä syystä, joskus saan tietää että niin sen pitikin mennä. On ollut rankkaakin, mutta mä saan kiittää mun upeita kavereita ja au pair -äitiä siitä, että mä jaksoin yhdessä vaiheessa nousta sängystä.

Nyt kaikki on taas hyvin ja elämä hymyilee, mä nautin olostani täällä ja... elän elämääni.

I love Kanye

Jos haluatte samaan aikaan kuunnella mielettömän hyvää musaa, inspiroitua, nauttia naiskauneudesta (Selita Ebanks) ja nauttia tooooodellisesta mieskomeudesta (Kanye, ah, niin komea, lääh), niin katsokaa tämä:





Jotain niin ihanaa puolen tunnin verran <3

Ihanaa on myös se, että nyt on loma! Niin paljon kuin rakastan au pair perhettäni (ja olen varma että ehdin heitä myös ikävöidä), on ihanaa saada välillä lomaa. Perhe lähti reissuun ja mä jäin yksin Lyoniin. Tosin en joudu lomaani yksin viettämään; isi ja äitipuoli tulee kylään lauantaina ja lähtevät tiistaina, ja kaksi kaveria tulee torstaina ja lähtevät maanantaina :)

Tänään on tiedossa loman juhlistamista aika ihanalla tavalla. Mulla on väri päässä ja syön lounasta, sitten lähden kaverin shoppailuseuraksi kaupungille nauttimaan pitkästä aikaa aurinkoisesta säästä. Sitten tehdään ruokaa ja juodaan viiniä ja drinkkejä ja kriiseillään vaatteista. Sitten kaverin kaverin synttäribileisiin ja lopuksi latino klubille. Mun luokkalainen kutsui myös bileisiinsä joten katsotaan mihin tästä vielä päädytään! Anyhow, kuulostaa täydelliseltä perjantailta. Toivottavasti teillä kaikilla ihanilla on myös sellainen! Pus.

Biancos

Esittelin jo aikaisemmin mun uudet lempparikengät Biancolta, mutta tässä vielä kuva - jossa näkyy tuo korkokin paremmin - niistä ihanuuksista:

Kiilakorko vaan toimii mulla, jalkoihin ei koske (no okei, nyt kun näillä on pilettänyt perjantain sekä lauantain, voin kertoa että päkijät huutaa apua), kävely on helppoa ja kengät on vaan mun mielestä upeat. Vaikka olisi tylsä asu, ne tuohon siihen sopivasti särmää. Looove.

Nyt on hieman väsy olo kun juhlintaa on takana pari päivää (eihän torstaita lasketa kun kävin vaan parilla?). Perjantaina olin kaverin kaverin synttäripippaloissa, ja oli kiva törmätä pitkästä aikaa vaihtareihin ja uusiin ihmisiin. Tunti sitten kotiuduin eiliseltä reissulta, joka sitten hieman venyi, hahah. Oltiin taas kaverin kanssa jokiveneillä ja tanssittiin jalat kipeiksi. Tämä päivä onkin mennyt sitten pitkään nukkuessa ja sängyssä makoillessa - noustiin me sentään kauppaan hakemaan pitsaa, sipsiä ja limua... Ah, I love sundays. 

Nyt on enää viisi päivää arkea ja sitten alkaa loma! Au pair -perheeni lähtee reissuun ja mä jään Lyoniin yksin, tai noh, saan kyllä ihania vieraita tänne :) Perjantaina mun ei tarvitse enää hakea lapsia koulusta ja lomaa aletaan heti juhlia kaverin kanssa; suunnitteilla on hyvää ruokaa ja juomaa sekä latinoyökerho. Life is good! <3

Milan 21.-24.1

Ah, I'm in love. En edes tiedä mistä alottaisin tai kertoisin. Milanosta jäi tosi ihana fiilis ja harmitti lähteä vain neljän päivän jälkeen; mä jaksaisin kävellä Milanon katuja ympäriinsä vaikka kuinka kauan. Silti neljä päivää riitti ihmeen hyvin, sillä Milanon nähtävyydet ja must see -paikat on kaikki todella lähellä toisiaan.

Meidän hotelli oli tosi hyvällä paikalla, vanhalle ja upealle Castello Sforzescolle oli ehkäpä kilsa ja Duomolle pari. Duomon vieressä sijaitsee esimerkiksi Galleria Vittoria Emanuele, mielettömän kaunis rakennus suurine kaarineen ja ihanine liikkeineen, sekä La Rinascente, suuri luksustavaratalo. Me vedettiin pirtelöitä kun toiset kävi ostamassa Vuittonin laukkuja...

Oikeastaan kaikki ydinkeskustan (jos sitä voi mitenkään edes rajata) pakolliset nähtävyydet, upeat rakennukset sekä pitkät ostoskadut oli nähtynä jo lauantaina. Sunnuntaina me ehdittiin käydä vähän keskustan ulkopuolellakin ja oli ihanaa nähdä sitä Duomon ja luksusputiikkien ulkopuolista elämää. Hmm, en tiedä voiko sitä sanoa Genovan seuduksi tai kaupunginalueeksi, mutta kävimme Porta Genovan ja Corso Genovan seuduilla ja siellä oli ihanaa italialaiselämää kahviloineen ja ihanine kanavineen.

Sunnuntaina illalla käytiin katsomassa AC Milanin peliä AC Cecenaa vastaan. Stadiumissa oli kuulemma vain vähän alle 50 000 ihmistä, koska matsi oli jumbokolmosta vastaan, mutta meno oli silti aika siistiä. Vaikken olekkaan mikään fani, oli siistiä nähdä kunnon futista kunnon stadiumilta. Tosin pelästyin joka kerta kun fanikatsomossa räjäyteltiin jotain pommeja ja siellä savusi välillä aika kunnolla :D

Niin ja meidän hotelli oli Hotel Ritter, perus halpa hotelli, lähellä kaikkea (Corso Garibaldilla, Moscovan metroasema ihan vieressä) ja hintaan kuuluvalla aamiaisella. Kolme yötä maksoi kahdelta yhteensä 180 euroa, mikä ei ole mun mielestä kovin paha. Mä alussa tutkiskelin hostellejakin, mutta halvin olisi ollut 130 euroa ja 7-10 kilometriä keskustasta eikä siellä tietenkään olisi ollut aamupalaa. Paljon helpommaksi ja mukavammaksi tuli ottaa tuo hotelli.

Hmm, apua, mun mielestä mulla oli vaikka mitä kerrottavaa, mutta palaan vaikka myöhemmin asiaan jos jotakin tulee mieleen. Nyt kuvia, randomotoksia ja Milanon must see -paikkoja:

No se Duomo. Upea, pysähdyttävä katedraali suurella aukiolla, Piazza di Duomolla. Sisään pääsi tutkimaan ilmaiseksi, ja näky oli kyllä upea. Juuri viikkoa ennen käytiin Lyonin suurella Fourvière-katedraalilla ja ihmeteltiin ja otettiin kuvia, mutta Duomo taisi viedä voiton :D Duomon sisällä ei saanut ottaa kuvia, mutta eipä siitä moni välittänyt. Vaikka kirkot ja katedraalit on mun mielestä upeita, ei mua silti hirveästi kiinnosta ottaa kuvia niistä alttareista sun muista.. Duomon katolle pääsi kiipeämään ärsyttäviä portaita viidellä eurolla, mutta olihan se näky sen arvoinen. Duomon katolta näkee koko keskustan ja pääsee hokemaan siis me ollaan Duomon katolla jonka jälkeen voikin sitten kävellä takaisin ne ärsyttävät portaat.

 

Galleria Vittorio Emanuele on kaunis, mielettömän korkea rakennus, minkä tekee vielä erityisemmäksi suuret kaariovet, joita on tässä rakennuksessa yhteensä neljä. Rakennus on täynnä luksusputiikkeja ja kalliita ravintoloita. 

Castello Sforzescoa alettiin rakentamaan 1300-luvulla ja nykyään linnan sisäpihalle pääsee ihmettelemään ja  pyörimään museoissa. Me ei käytetty näin lyhyttä matkaa museoissa pyörimiseen, mutta varmasti olis ollut mielenkiintoisia.

AC Milanin peli oli enemmän poikaystävän mieleen, mutta oli mullakin ihan kivaa, lähinnä otin kuvia pelistä poikaystävälle (sain muuten kuvan kun viimenen maali oli tulossa, joku ruotsalainen sen varmaan teki ja se oli just potkasemassa palloa maaliin. Tietysti samalla kun mä hehkutin kuinka hyvä kuva tuli, silloin tuli maali ja mä en sitä nähnyt. Mutta hieno kuva hei!!) ja tärisin kylmyydestä. Luulin, että olin varautunut hyvin, mutta stadiumille oli kylmä. Tilasin futisliput jo lokakuussa sivulta worldticketshop.com ja oli tosi helppoa. Liput lähetetään vasta muutamaa päivää ennen peliä, joten mä annoin hotellin tiedot, ja liput odotti meitä siellä kun tultiin (nimellä Mr. Toivonen...). 

Jos  on aikaa niin lähde ehdottomasti keskustan ulkopuolelle näkemään oikeaa italialaista elämää. Me lähdettiin Porta Genovan suuntaan ja käytiin istumassa kahvilan terassilla ja katteltiin kanavia. Pienet kanavat, sillat ja kahvilat oli niin kauniita, ja meillä ei ollut tuolloin kameraa mukana :( Mulla on kännykässä joitain kuvia mutta sattuu oikein silmiin katsoa niitä :D 

Tahdon vielä joskus takaisin Milanoon <3

Kamerasta löytyy myös muutamia videoita, niin Lyonista kuin Milanostakin, mutta joku idiootti pölpöttää tyhmiä siellä taustalla :D Yleistä on että hyvin kuvatulla videolla on kauan hiljasta, kunnes joku kysyy "Mitä sä teet? Ai otat videoo? No kuvaa totakin. Zoomaatko ollenkaan? No zoomaa tota kirkkoo, hotellii, oopperataloo. No voinks mä ottaa videota?", joten en tiedä onko ne mitenkään ihania kuunneltavia haha :p Niin ja se ärsyttävä ääni taustalla on tietty mä.

Tuntuu muuten hirveän oudolta ajatella, että täällä olosta on nyt mennyt puolet. Puolet. Kirjoittelen varmaan jossain vaiheessa jonkinlaisia ajatuksia lähiajoilta, nyt kun takana on kuusi kuukautta. Tällaisia olen aikaisemminkin kirjoitellut, esimerkiksi Ajatuksia au pairina olosta, Lähes neljä kuukautta au pairina ja Au pairin arkea ja opiskelua (klikkaamalla otsikkoa pääset postaukseen).

Mä painun nyt pehkuihin että jaksan taas nousta kuudelta ylös, laters <3

Terassikausi on avattu

Vähän kuulumisia pitkästä aikaa :) Blogissa on ollut hieman hiljaista enkä ole saanut Milanosta kertovaa postaustakaan vielä valmiiksi. Nyt kun täällä lämpenee ja kevät tulee lähemmäksi, ei tee mieli istuskella yksin koneella ja kotona. Täällä on niin paljon muutakin tekemistä...

Opiskelut menee hyvin, mut nostettiin mun kahden viikon poissaolon aikana ylempään ryhmään ja nyt on uudet ryhmät ja opettajat. Toki ryhmässä pysyi samaan aikaan mun kanssa alottaneita, mutta on ihanaa myös tutustua uusiin ihmisiin. Opettajatkin on mun mielestä paljon mukavampia, en tiedä liittyykö se mitenkään siihen, että molemmat sattuu olemaan nuoria miehiä, hahah. Tahti on hieman kovempaa, opet puhuu nopeempaa, me puhutaan enemmän, sanoja tulee enemmän, mutta jotenkin nautin siitä että on enemmän haastetta ja vielä kotonakin joutuu tekemään tehtäviä ja tarkastelemaan kieliopit ja sanat vielä kertaalleen.

Mä haluaisin ihan hirveästi jatkaa opiskeluja vielä ainakin maaliskuun, mutta en tiedä onko mulla varaa. Tai tiedän: ei ole, kurssit on ihan liian kalliita mulle :( Ja harmittaa lopettaa kun on juuri lähentynyt joidenkin kavereiden kanssa ihan hirmusesti, juuri saanut uusia ihania kavereita, opettajat on mukavia ja tuntuu siltä että nautin opiskelusta hirveästi. Argh! Au pairina olon huono puoli; siinä et kyllä tienaa tai säästä sitten ollenkaan.

Muuten menee myös tosi hyvin, perheen kanssa sujuu kaikki, lapset on edelleen ihania ja helppoja, kavereiden kanssa on hauskaa ja oon saanut tosi tärkeitä ja ihania ystäviä, joiden kanssa on vietetty riehakkaita iltoja. Voisin ehkä yrittää saada jotakin aikaiseksi tänne blogiin viikonlopun aikana, tosin huomenna menen kaverin kanssa leffaan ja lauantaina lähdetään ulos koulukavereiden kanssa, joten... en lupaa mitään :p 

Mutta nyt takaisin otsikkoon; terassikausi on tosiaan avattu! Tuntuu ihan uskomattomalta istua terassilla helmikuussa. Helmikuussa! Trenssi on ollut jo - jokseenkin vaihtelevasti - kuukauden käytössä. Joskus pitää laittaa paksumpaa neuletta tai kaulaliinaa, mutta... Kyllä se kevät sieltä tulee :p Tällä hetkellä täällä on normaalisti kymmisen astetta, mutta ihanan lämpiminä ja aurinkoisina päivinä asteet voi mennä jopa viiteentoista <3 Muistan taas miksi rakastan tätä kaupunkia, talvella meinasin aina välillä unohtaa  :D Käytiin kaverin kanssa lenkillä yksi kaunis ilta joen varrella ja sai taas hehkuttaa tätä kaupunkia. Niin kaunis, suuri, upea.

Mutta niin, poikaystävän ollessa täällä tammikuussa pääsi aloittamaan terassikauden:

Me käytiin terassilla aukiolla nimeltä Place des Terreaux, josta löytyy monia ravintoloita ja kahviloita terasseineen. Mä olen usein käynyt Ravintola/Kahvila Leffessä, jossa on hyvä palvelu ja hyvät drinkit ja kaljat :)

En ole aikoihin laittanut kuvia Lyonista, joten tässä keväistä Lyonia:

Rakastan tätä kahdessa alla olevassa kuvassa näkyvää katua yli kaiken, silti sitä tulee käveltyä liian harvoin... Me asutaan kaupungin rinteellä, joten vähän liiankin usein tulee otettua metro, vaikka voisi kävellä näitä ihania, kapeita katuja vaikka joka päivä. Keskustaan ei kuitenkaan ole kuin ehkä kymmenen minuutin kävelymatka mutta kun metropysäkki on heti kotioven edessä, on aika vaikeaa olla ottamatta sitä :p