My mind goes on a trip

Vaikka perjantai alkoi nukkumalla pommiin (mulla on yleensä herätys kuuden maissa ja nyt nukuin seitsemään... mutta myöhästyttiin koululta vain 5 minuuttia!!), niin se jatkui ihanasti kun näin pitkästä aikaa koulukavereita lounaalla. Ei saisi pitää näkemisten välissä näin pitkää aikaa kun yksi oli löytänyt poikaystävän ja toinen mennyt kihloihin sitten viime kerran :D Sain aika vastustamattoman kutsun Venezuelaan, Caracakselle beach-häihin... Nyt alkaa säästäminen ensi kesän reissuun! Mehän mietittiin jo alkukeväästä josko oisin tänä talvena mennyt käymään tyttöjen luona, mutta aion säästää tuonne ensi vuoteen, koska teen todellakin kaikkeni että pääsen mun kaverin häihin :)

Mä olin tosiaan koko viikon lauantaihin asti lasten kanssa yksistään, ja vaikka lapset on melko helppoja, niin silti olin ihan poikki perjantaina. On siinä kuitenkin enemmän tekemistä kuin muuten olis. Mutta sitten perjantai-iltana ihana Jade tuli käymään ja tehtiin ruokaa ja syötiin yhdessä ja lapset katteli leffaa ja me saatiin juoruta. Piristi niiiin paljon :)

Lauantaina oli tytön balettireenit, mitkä kesti kevyet viisi tuntia... Reenit oli Lyonin ulkopuolella ja matkat metroilla ja bussilla kesti tunnin suuntaansa niin tota no comments :D Mä olin onneksi ottanut kirjan mukaan ja eväitä lapsille, pojulla oli mukana Nintendot ja Bioniclet mutta se myöskin sai onneksi nukuttua tuoleilla muhun nojaten pari tuntia niin ei valittanut tylsyyttä koko aikaa... Tämän jälkeen olin niin mielissäni kun koulukaveri ehdotti lähtemään ulos - so in. Käytiin yhdillä Cosmossa ja yhdillä Ayers Rockissa ja tanssittiin toooosi paljon ja lopuksi mentiin vielä Mi Barrioon. Oli kiva ilta ja tutustuin uusiin tyyppeihin ja rakastuin hahah :)

Tänään lähdin Jaden kanssa vintage-markkinoille (Marché de la Mode Vintage) ja oli ihan huippua. Täällä Lyonissa ei tule käytyä - eikä täällä myöskään niitä hirveästi ole - kirppareilla, second hand- tai vintageliikkeissä joten oli kivan erilaista :) Ja mistä ne kaikki tyylikkäät ihmiset oikein tuli?! Jos olisi ollut rahaa olisin varmasti panostanut Yves Saint Laurentin arskoihin... Niin upeita! Sitten Subwayn kautta nutrsille hengaileen ja nauttiin edes pienestä auringonpaisteesta - täällä kun on satanut varmaan kohta kaksi viikkoa putkeen ja mun rusketus häviää...

Illalla lähdin vielä spontaanille yhdille Lilian kanssa vanhaan kaupunkiin, ja siis miksen ole käynyt siellä useemmin? Vissiin koko kaupunki lähtee sunnuntaisin sinne syömään ja terassille, koska Vieux Lyon oli ihan täynnä. Siellä on tosi kaunista ja se on täynnä pubeja ja putiikkeja. Me valehdeltiin kahdelle ranskalaiselle miehelle että ollaan ranskalaisia ja toinen kysyi multa, että olenko Etelä-Ranskasta koska mulla on niin pehmeä ja hassu aksentti.
Käytiin pubissa yhdillä ja sitten kävelin kotiin kun missasin vikat metrot. Mutta ei se mitään, oli kiva kävellä vaikka lopussa korkkarit alko sattumaan ja ärsyttävä jätkä tuli jutteleen, mutta näin myös mun rakkauden hahah, mutta se oli jonkun tytön kanssa mutta se hymyili mulle. No niin jos vaikka lähden nukkumaan.

Jade meni ja osti tuon vikassa kuvassa olevan laukun! Se oli iiihana :)

Ps. Ankku on ollut viikon Suomessa ja mä en kestä enää! Tuu jo! <3 Juoruttavaa riittää taas viikoksi kun on näin pitkä aika ilman näkemistä hahah. 

Kulttuurishokki?

Anonyymi sanoi...

ihana blogi sulla! hei voisitko tehdä joskus semmosen postauksen ranskalaisesta kulttuurista, jossa vertailet sitä suomeen?:) ja kerro toki myös minkälaisia ranskalaismiehet ovat ;)

Oikeastaan jännä, etten ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään vertailu-postausta, mutta kiitos paljon anonyymille, joka tätä ehdotti! Ja siis mikä ihanampi aihekkaan kun miehet haha :p

Kun kuitenkin pysytään Euroopassa, ei mitään kovin shokeeravia tai ihmeellisiä juttuja ole ranskalaisessa kulttuurissa tullut vastaan, mutta tässä muutamia eroavaisuuksia, joita oon huomannut:

Poskisuudelmat

Tuntui hassulta kun Suomessa viime viikolla ollessa ei antanutkaan pusuja kavereille, tutuille tai tutuntutuille. Täällä se kuitenkin on niin arkipäivästä pusutella ihmisiä. Mä olen joskus vieläkin pihalla poskipusu-kulttuurista, mikä johtunee siitä, että eniten mulla on kavereina kuitenkin ei-ranskalaisia tyyppejä. Jos ei tunne niin onko törkeää ojentaa käsi, meneekö toisen reviirille jos lähtee pusuttelemaan?
Noh, kauheasti vikaan ei voi mennä jos antaa poskipusut kaikille. Varsinkin jos annat ryhmässä yhdelle pusut, niin pitää antaa sitten muillekin. Vanhempia, tuntemattomia henkilöitä olen kätellyt - mutta niin myös poskisuudellut.
Poskipusujen määrä myöskin vaihtelee alueittain, täällä Lyonissa annetaan kaksi, mutta esimerkiksi Montpellierissä kolme. Mun mielestä poskipusut on ihana tapa ottaa ystävät, tutut ja vieraat huomioon; se on helppoa, mutta niin näytät että olet kiinnostunut/välität henkilöstä.

Kohteliaisuus

Ranskassa ollaan paljon kohteliaampia kuin Suomessa. En tiedä tulisiko Suomessa mieleen sanoa kaupan kassatädille "Olkaa hyvä, kiitos, päivänjatkot ja näkemiin" samassa lauseessa? Okei, asiakkaasta tuon vielä ymmärtää, mutta miten se kassatäti jaksaa sanoa nuo jokaiselle asiakkaalle monta kertaa päivässä?

Suomen visiitilläni huomasin, että tuo on tarttunut hyvin kun aina sanoi kiitos kun pyysi/tilasi/sai jotakin ja lähti kaupasta/baaritiskiltä tai mitä tahansa. Olin kahvilassa ja tilatessa salaattia sekä maksaessa sanoin muistaakseni neljä kertaa kiitos :D On myös hullua ettei suomen kielessä ole vastinetta sanoille please sekä s'il vous plait. Ja mulle ei ainakaan sattunut kohdalle yhtäkään hyvää asiakaspalvelijaa Suomessa ollessa.

Sitten tietysti tämä Ca va -juttu on tärkeä. Välillä tuntuu hassulta heittää kaikille tuo, mutta kun on tehty niin helpoksi toisten huomioiminen, miksen sitä sanoisi/kysyisi. 'Ca va?' tarkoittaa siis, miten menee ja vastaaminenkin on tehty helpoksi: 'Ca va'.

Olen kyllä kuullut, että ranskalaiset olisivat vähän kaksinaamaisia, että saatetaan olla kohteliaita ja kysyä kuulumisia ja olla uteliaita ja nurkan takana hengähtää kun on päässyt henkilöstä eroon. Mene ja tiedä :)

Jos metrossa/kadulla/kaupassa joku vahingossa törmää/tönäisee/hipaiseekin vahingossa niin aina pyydetään anteeksi ja hymyillään. Bussissa ja metrossa annetaan aina paikka vanhemmalle/pikkuiselle/raskaana olevalle/jotenkin sairaalle (kuulostipa tyhmältä...) henkilölle. Okei - näin pitäisi olla joka paikassa, mutta täällä se tulee jotenkin paljon automaattisemmin, että nouset paikaltasi ja tarjoat sitä muulle. 

Sunnuntain aukioloajat

Täällä on melkein kaikki paikat kiinni sunnuntaina, joten täällä oikeasti kunnioitetaan yhtä vapaapäivää viikossa. Toisaalta hienoa, mutta alussa oli outoa jos ei päässyt kauppaan sunnuntaisin. Eipä se ole maailmaa kaatanut, mutta Suomessa on kuitenkin tottunut vähintään ABC-ketjujen aukioloihin. Varsinkin mun jenkkikaverit ei voi ymmärtää ettei edes McDonaldsiin pääse 24/7 haha. Maanantai on myös joillekin päivä, jolloin ei välttämättä ole töitä tai työt alkavat myöhemmin. Esimerkiksi pienemmät putiikit saattavat avata kolmen aikoihin.

Yöelämä

No okei, mä olin viimeksi Suomessa baarissa uutenavuotena ja nyt sitten viime lauantaina, ettei hirveästi voi aiheesta sanoa ja mä tosiaan puhun vaan Hämeelinnan yhdestä yökerhosta :D Mutta siis yleisesti vain huomioita. Oli hassua maksaa sisään baariin - 8 euroa sisään ja lisäksi vielä kakkosen narikka!!! - pitkästä aikaa kun täällä ei makseta mitään. Juomat on myös Suomessa kalliimpia. Lyonissa tullaan herkemmin juttelemaan. Lyonissa on komeempia miehiä... En tainnut nähdä yhtäkään komeaa miestä lauantaina? Tosin en nähnyt metriä pidemmälle. Ja sitten se musiikki. Tulihan sieltä muutamia hyviä biisejä ja sai tanssia mutta mitä ne leijonasuomijeejeelätkä -biisit on?!? Oikeasti hienoa, että Suomi voitti mutta kuuluuko ne taivas varjelet yökerhoon? Miten niitä tanssitaan ja pitääkö olettaa että kaikki osaa ne tai haluaa kuunnella niitä? Voi luoja. Sitten joku rumasuomijuntti sönköttää "siis etkö shä tiedä tätä shiis etkö tiedä MISTÄÄ mitään" juu kiitos hei.

Miehet...

Mitäs mä niistä osaisin sanoa? Ainakin ne on täällä Lyonissa komeempia. Ja mukavampia. Ja kohteliaampia. Ja tyylikkäämpiä. Noin muutamia sanotakseni. Ja myös vähän yleistäen. Täytyy kyllä myöntää, että tunnen ehkä kaksi täysin ranskalaista miestä ja kaikki muut ovat muualta, että en osaa niinkään kertoa täysin ranskismiehistä.

Noh, kaikki haluaa aina boire un verre eli juoda lasilliset ja täällä yksillä käynti/deittailu on ehkä normaalimpaa kuin Suomessa. Ei sellasta ääk menen treffeille, vaan kunhan hengaan jonkun kanssa.

Täällä miehet tanssii paljon enemmän kun Suomessa. Kun täällä menee baariin, on normaalimpaa mennä suoraan yhdessä tanssilattialle kun baaritiskille ja siis kaikki miehet tanssii - ja vielä hyvin. Oikeastaan täällä joutuu joskus miettimään, että toi jätkä vetää paremmin kun mä... Viimeks kun oltiin Ankun kanssa ulkona, ei lähdetty edes tanssimaan koska seurassamme oli salsan/latinon osaaja :D Yksi ilta olin tanssimassa, mutta luojan kiitos sain vain kehuja, että tanssin hyvin kun jätkä myöhemmin sanoi olevansa sitten hiphop-opettaja... Nice.

Täällä miehet ovat paljon suorempia kuin Suomessa - niin hyvässä kuin pahassakin. Miehet kyselee herkästi puhelinnumeroita ja drinkeille. Täällä ei kauan tarvitse odottaa, että tietää mitä mies haluaa ja missä mennään. Tämä on tietysti joskus ahdistavaa kun mies alkaa avautuun jos ei itse tiedä mitään... Esimerkkinä eilinen kun olin kaverini luona kahvilla ja tyyppi yhtäkkiä sanokin, että haluaa mun kanssa enemmän - meinasi kahvit mennä väärään kurkkuun. 

Mutta vaikka miehet on todella kivoja täällä niin eiköhän kaikista maista löydy ne idiootitkin haha :)

Mä olen ihan poikki, olen ollut koko viikon lasten kanssa yksistään - nukuin vain eilen ja tänään pommiin! Mä laitan vielä vikan koneellisen pyykkiä pyörimään ja lähden sitten pitkästä aikaa lounastelemaan vanhojen koulukavereiden kanssa. Niin ja fiilistelen samalla tätä sairaaaaan hyvää kesäbiisiä: 

Ja hei, jos teille tulee mitä tahansa kysymyksiä mieleen, niin laittakaa nyt kommenttiboksiin niin voin vastailla ihan postauksien muodossa! :)

Hair

Suomesta selvitty ja palattu - siitä postausta tulossa myöhemmin, mutta oli ihanaa!! Tähän väliin nyt kuitenkin vain postaus Suomen tuliaisista itselleni haha :p

Mä varasin kampaajan Suomesta tutulta ja se teki tooosi hyvää tälle tukalle - oonhan puolen vuoden aikana värjännyt ja leikannut sitä itse. Mulla oli siis sellainen ihan hirveä pidennysten jälkeinen tukka, jossa ei ollut oikein mitään mallia ja mikä oli kuiva kun.. joku tosi kuiva.

Mä sitten kauan pohdiskelin, että mitä tekisin. Vaihtoehtoina oli tasottaa kunnolla huonot latvat ja leikata sellainen ylipitkä polkka mutta mun pidennyshimo oli suuri. Mietin kuitenkin muitakin vaihtoehtoja kun pidennykset kuitenkin aina maksaa ja on superkuumat kesällä ja lemppariblogeja lueskellessa huomasin  Angelica Blickillä täydellisen tukan. Sillä nyt on aina täydellinen tukka, on se sitten pitkä tai lyhyt, tumma tai blondi. Tällä hetkellä Angelicalla on todella siisti, hieman ylipitkä, tasapitkä polkka ja värikin on ihan mun mieleeni. Tämä mielessäni siis yritin päästä pidennyshimoistani...

Tuossa toisessa kuvassa tuo väri näyttää tosi kauniilta, haluan siis pitäytyä tässä viileämmässä blondissa, mulla kun usein lämpimän/kultainen blondi vetää hieman keltaiseksi. Mutta tosiaan like I said, pidennyshimo oli suuri ja tuttava lupasi laittavansa jos haluan... Vaikka Angelican tukka on supersiisti, en silti voinut itselleni mitään vaan otin pidennykset uudestaan. Ja looooove them!

Joo valitettavasti ei ole vielä muuta kuin baarikuvia hiuksista mutta mitäpä tuosta. Kampaaja ei tiennyt mun hiusten tarkkaa väriä enkä mä tiennyt pidennysten väriä, mutta ne meni toosi hyvin yhteen. Lisäksi Hanne puhu mut laittamaan vähän jotakin erilaista kuin aina, niin oikealta alta löytyy muutama ruskea raita ja onhan se kiva lisä kun aina on vaan blondi :)

On ne vaan niin paljon kivemmat kun omat lyhyet ja ohuet hiukset :) Turenkilaiset - ja miksei muutkin - menkää ihmeessä kampaajalle Rianna Hair Studioon! :)

Suomivisiitistä postausta tulossa myöhemin, laters!

La grasse matinée

Kirjotetaankohan toi otsikko ees noin, inhoon noita heittomerkkejä... Anyways, ruisleipää, suomalaista kahvia, maustamatonta ja rasvatonta jugurttia ja tietysti lasillinen Pepsi Maxia koska olen koukussa limuun... Lemppariblogin uusin päivitys ja hyvä musa, sellainen on hyvä aamu. Tietysti olen siis herännyt kuuden jälkeen ja vienyt lapset puoliunessa kouluun, olin takaisin yhdeksältä kotona, mutta sitten on ihanaa hetkeksi rauhottua... Tosiaan vaan hetkeksi, nyt mä alan lopetteleen tätä hidasta aamua ja lähden taas koululle - ai että rakastan keskiviikkoja.

Mä lähden huomenna Suomeen! How cool is that, oon niiiin innoissani <3 Ja tämänkin ajan voisi käyttää pakkaamiseen, mitä en ole vielä alottanut... Olen ainoastaan pakannut Paulan tänne jättämät kamat, mitkä lupasin roudaa Suomeen samalla. Mutta huoneen lattialla odottaa oma tyhjä matkalaukku vissiin jotakin ihmettä. Eli mä lähden nyt hakemaan toista lasta, sitten tulen kotiin pakkaamaan, sitten haen toisen lapsen synttäreiltä ja sitten vien toisen futikseen ja sitten öhh pakkaan taas paitsi pitäis käydä lenkilläkin ja ehkä nähdä Ankkuakin tai sitten yhtä jätkää hihi. Nojoo mutta ihanaa että mä saan PUOLEN VUODEN JÄLKEEN nähdä mun kavereita ja juoda Valion rasvatonta maitoa!!! (Äiti, katsothan että sitä on jääkaapissa)