I want to say I lived each day

Kulta, rennot pipot, wedget, nahka, villa, pitsi, paljetit, silkki, nude, tanktopit ja Flowerbomb saa mut unohtamaan sen lompakon kiinni pitämisen... Mulle käy aina niin, että kun olen päättänyt säästää, saan ihan liikaa inspiraatiota kaikesta; muotiblogit, muotilehdet, musiikki, Sex and The City, Coco Chanelista kertova kirja, syksy, hämärät illat ja Lyonin katumuoti saa mut miettimään kaikkia syksyn ihanuuksia. Niin eikä myöskään kannata tehdä tällaista postausta lähes valmiiksi ja seuraavana päivänä lähteä kaupoille...

Mua viehättää kulta, mun mielestä se on kaunis lisä basic-asuun ja se myös on huolitellumman näköinen kun hopea ja se näyttää melkein aina laadukkaalta. Muhkeat huivit, pipot ja neuleet kuuluu syksyyn enkä omista mitään näistä. Ylisuuri clutch saisi asun kuin asun näyttämään hyvältä, Viktor & Rolfin Flowerbomb tuoksuu syötävän hyvälle, karvaneule tai -liivi pitäisi lämpimänä (en kuitenkaan haluisi mitään turkiksen näköistä, kuvassa oleva pehmoinen neule olisi juuri ihana) ja wedget sopisi mulle, joka ei hirveästi tykkää korkkareista (lue: jaksa kävellä niillä koko päivää valittamatta). Mä en saisi tällä hetkellä selailla mitään muotiblogeja, muotilehtiä tai nettikauppoja...

kuvat: omat arkistot (eikö olekin hieno synonyymi sille, että kuvan tallentamisesta on niin paljon aikaa, ettei lähdettä muista?), weheartit, carolinesmode ja stockholmstreetstyle

Mua on toivottu kertomaan enemmän au-pairina olosta, peruskäytännöistä sekä myös niistä ongelmista ja haasteistakin. Ajattelin kerätä ajatuksia tältä erää au-pairina olon plussista ja miinuksista. Voisin tehdä näitä tasaisin väliajoin ja ainakin sitten lopuksi :) Ja haluan nyt heti alkuun sanoa, että vaikka miinuksia on tuon verran, ne on pitkän harkinnan jälkeen tullut päähän eivätkä ne todellakaan ole itselleni suuria miinuksia.

MIINUKSET:

Ikävä poikaystävää, perhettä ja sukulaisia sekä ystäviä.

Joillekin etäsuhde voi olla hankalaa, mutta meidän parisuhteesta luet enemmän plussien puolella :)

Alussa "oman elämän" aloittaminen on jokseenkin hankalaa; olisi mukava saada oma harrastus, olisi ihanaa jos olisi ystäviä, joiden kanssa hengailla ja kahvitella. Mutta loppujen lopuksi tämänkin on vain itsestä kiinni.

Kielimuuri (ei kyllä ole tullut mitään suuria ongelmia); ranskalaiset puhuu todella nopeasti kieltään eivätkä ole kovin hyviä/eivät uskalla puhua englantia. And my french sucks.

Ainakin Alliance Francais -kielikoulu tuotti pettymyksen; oli hankala päästä sisään, koska mulla ei ollut ranskalaista sosiaaliturvaa (!) mitä mulla ei voisikaan olla, enhän ole ranskan kansalainen. Mulla on suomalainen sosiaaliturva edelleen, niin kuin myös eurooppalainen sosiaaliturva (hankin eurooppalaisen sairaanhoitokortin Kelan sivuilta, kävi todella helposti) ja näiden lisäksi vuosimatkavakuutus, mutta eipä mukamas riittänyt AF:lle. Mutta kun jaksaa googlettaa noita kouluja ja käydä paikan päällä niin kyllä sieltä joku löytyy - mä ilmottauduin tänään EIFE:n (Ecole Interculturelle de Francais pour Etranges) tunneille ja vaikutti tosi kivalta paikalta.

Kun käy Suomessa pikaviseeteillä, tulee huono omatunto, kun ei ole aikaa nähdä kaikkia kavereita ja sukulaisia, mutta pitää vain toivoa, että kaikki ymmärtää :)

PLUSSAT:

Upea kokemus

Itsenäistyminen ja selviytyminen hankalista tilanteista:

- Mun mielestä au-pairina olo tai koulun kautta vaihtoon lähtö itsenäistää tosi paljon. Varsinkin kun mä asuin tähän asti kotona äidin ja isäpuolen kanssa, tässä oppii itsenäistymään, mutta se tapahtuu pikku hiljaa; asut edelleen jonkun hoivissa, mutta hoidat omia asioita paljon enemmän. Ei maailman helpoin ratkaisu äideille; ne joskus saattaa katsoa sua suu ja silmät ammollaan, kun kerrot että muutat kotoa - Ranskaan.
- Halusin aloittaa uuden harrastuksen ja au-pair-äitin rohkaisusta lähdin kokeilemaan afrikkalaista tanssia läheiselle tanssistudiolle, ja onneksi menin. Kun tajuaa tanssitunnilla joitain juttuja, tanssii mukana ja nauttii omasta olosta, tulee mahtava tunne. Mä uskalsin tulla tänne ja opin askeleet yhtä hyvin kuin ranskaa ymmärtävä - I did it!
- Vaikka joillekin nämä voi olla ihan perusjuttuja, niin mä saan kiksit siitä, kun löydän kielikoulun, mulle sanotaan "You're not a totally beginner because you understand french so good", löydän Part-Dieun suuren juna-aseman ja pääsen lentokentälle.

Kaupunkiin ja maahan pääsee tutustumaan paremmin kuin jollain viikon mittaisella turistimatkalla. On siistiä, että saan tutustua näinkin hienoon kaupunkiin ja asua täällä. Erilaiset kulttuurit kiinnostaa mua, ja on mielenkiintoista oppia uutta.

Kielen oppiminen. Oon tykänny ranskasta yläasteelta lähtien ja on ihanaa päästä puhumaan sitä. Mun mielestä ranskaa oppii puhumaan helpommin kuin muuta kieltä, koska sitä käytetään niin paljon; tervehtiminen, kuulumisten kysely, kohteliaisuudet on paljon käytetympiä kuin esimerkiksi suomen kielessä.

Hyvä testi (joillekin haaste) parisuhteelle; tietää mihin voi ja pystyy parisuhteessa. Ainakin ensimmäiset puolitoista kuukautta meni hyvin ja oli ihana nähdä uudestaan, kun kävin Suomessa. Oli kiva huomata, ettei sitä edes huomannut olleensa poissa. Tällainen ainakin pistää arvostamaan asioita, joita ei muuten tulisi ajatelleeksi. Ja meille - kaksi ja puoli vuotta seurusteille - tämä tuli ihan hyvään saumaan; alkuhuumat on mennyt ohi jo kauan sitten, joten on jännä kuinka Suomen visiitin aikana ei pystynyt olemaan irti toisesta ja kun kuulee tekstiviestin ääneen, toivoo maha perhosia täynnä sen olevan poikaystävältä :D

Perhettä, sukulaisia ja ystäviäkin arvostaa erilailla ja osaa olla tyytyväinen; mulla on ihana perhe, ihania sukulaisia, joita kiinnostaa mun jutut ja jotka lähettää söpöjä kortteja, ja ystävät on ihania, kun ne tekstailee/soittelee/kyselee kuulumisia netissä, hakee sut kentältä ja halailee kun nähdään.

Perhe, ystävät ja poikaystävä voi tulla tänne! Mun äiti, kummitäti, serkku ja sen äiti tulee tänne marraskuun alussa, poikaystävä tammikuussa ja ystävien kanssa ollaan suunniteltu tyttöjen viikonloppua Lyonissa :)