If I can make it here, I can make it anywhere

Ensiksikin. Oon rakastunut tähän kaupunkiin.

Ensimmäinen kuukausi on takana ja sanottavaa olisi niiin paljon, ja tuntuu etten oikein osaa jäsentää kaikkea järkevästi, mutta yritän saada kaikki tärkeimmät ajatukset ja tuntemukset kerrottua.

Ihmiset on superystävällisiä, kohteliaita ja puheliaita. Ihania! Jos kaupungilla joku kiireessä hipaisee sinua, kun menee ohi tai joudut ahtaassa kaupan käytävässä väistämään jonkun takia, sinulle sanotaan "Pardon!" ja bussissa yleensä tervehditään sitä, jonka viereen istutaan tai ainakin hymyillään. Ei ihan suomalaisten käytösten tapaista (näin yleistäen).

Kaupunki on kaunis ja suuri, mutta silti jotenkin todella kodikas. En todellakaan vielä hahmota koko kaupunkia, mutta alan tottumaan metroilla kulkemiseen. On ihanaa kun metroon pääsee tien toiselta puolelta, se on nopeaa ja sillä tavalla pääsee kaikkialle.

Olen kotiutunut hyvin, viihdyn ja nautin kaikesta uudesta. On ihana saada uusia kokemuksia, vaikka välillä jännittääkin, mutta saan iloa niistä hetkistä kun pärjään ranskan kielellä; esimerkiksi paketin hakeminen postista ja tanssitunnilla ymmärtäminen. Aloitin tanssin viime viikolla, ja aion jatkaa harrastusta.

Asunto, jossa asumme on kaunis ja tykkään omasta huoneestani älyttömästi. Mulla on oma pikkuparveke! Olen sisustanut sitä hiljalleen omanlaiseksi ja viihtyisäksi viherkasveilla, kehyksillä ja kuvilla, kynttilöillä ja koristetyynyillä.

Olen saanut kokea pienessä ajassa paljon hienoja juttuja, olen esimerkiksi nähnyt Alpit ja SEISSYT ALPEILLA (ehkä matalimmalla kohdalla, mutta ihan sama!!) ja myös ihaillut Alppeja ihanan järven rannalta... Olen myös päässyt ihailemaan Lyonin puistoja, etenkin Tête D'or on aivan ihana. Niin ja ne eläimet siellä, pus!

 Ruoka... Mieletöntä. Katkaravut, sardiinit, salaatit, patongit, croissantit, viini, siideri, kananmunat, omenat ja tomaatit; kaikki on täällä paljon herkullisempaa! Kaikki syövät patonkia, joka paikassa tarjotaan patonia, joka paikassa myydään patonkia, kaupassa syödään patonkia ennen kuin se on edes maksettu. Patonki on todella hyvää täällä.

Olen nähnyt Lyonin kulttuuria, roomalaisen amfiteatterin ja siitä ajasta kertovan museon ja osan vanhasta kaupungista (niistä kuvia täällä).

Näillä näkymin, jos kaikki selviää, aloitan ranskan opiskelun lokakuussa. En malta odottaa; en enää jaksa vastata kaikille "en puhu ranskaa, puhutko englantia, en tiedä, en ymmärrä, en ole täläkäisiä, olen suomalainen". Olen toki yrittänyt opiskella ranskaa ja lukenut sanoja, mutta tunnilla oppii paljon paremmin. Ranskan lukemisen ohella oon myös lukenut tasapainottavaa hömppää Nina Garcialta ja Rachel Zoelta :p

Syyskuun ja marraskuun lopulle on varattu lentoliput Suomeen, mikä on mukavaa, koska nään äitin ja isin, poikaystävän ja kavereita. Silti en jotenkaan haluisi lähteä kylmään, pimeään ja sateiseen Suomeen... Mutta ehkä se sateisuus ja pimeys unohtuu kun saa viettää aikaa kotona, iskällä, poikaystävän kanssa ja ehkä juhlia kavereiden kanssa.

En ole hirveästi perillä Suomen asioista. Esimerkiksi nämä tärkeimmät: mitä tapahtuu Salkkareissa ja minkälainen on tämän vuoden Big Brother?! Olen lukenut Hesaria kerran, eipä ollut Suomesta mitään mielenkiintoista luettavaa, paitsi että suomalaisen gallupin mukaan jotkut suomalaiset pelkää Venäjää tai niillä on jotain negatiivia ajatuksia niitä kohtaan ja 3000 ihmistä kuolee viinaan vuodessa. Tell me something new...

Olen joutunut pohtimaan uudestaan kertotauluja. Miten ne kannattaa opettaa?! Olen myös lukenut lapsille englantia ja olen innoissani kun ne oppii niin nopeasti.

Oon tosi ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä tänne ja ylisuperkiitollinen tästä kokemuksesta. Oon täällä sairaan onnellinen ja koko ajan pyörii Alicia Keysin Empire State of Mind -biisin toisen version sanat päässä: "If I can make it here, I can make it anywhere". 


Ja äiti ja isi, teitä on ihan hirveä ikävä!