Mä rakastan Lyonin rakennuksia ja taloja, vanhanaikaisia ja kauniita ikkunoita, suuria ja raskaita ovia, rappukäytäviä ja sisäpihoja. Ja missä rappukäytävässä saankaan marraskuuni kulkea!
Nämä rappuset ja pieni, mutta kaunis sisäpiha johdattaa mut tänne:
Paikkaan, jossa alotan marraskuussa - vihdoin! - ranskan opiskelut. Paikka vaikuttaa mukavalta, sihteeri on mielettömän ystävällinen ja luokkahuoneet näyttää rennoilta. Oon innoissani, että pääsen aloittamaan ranskan opiskelut - mä olen lukenut ranskaa vaan muutaman hassun kurssin. Aloitin alkeilla yläasteella parilla kurssilla ja jatkoin lukiossa. Opiskelin siihen asti, kun kurssi vaihtui toisen lukion kanssa yhteiseksi videokurssiksi, ja lopetin. En todellakaan ole hyvä ranskassa, osaan perus asiat ja tulen toimeen kaupassa/kahvilassa/lasten harrastuksissa jotenkin ja nyt on myös todistettu se, että ohjeiden antaminen taksikuskillekin onnistuu :D
Joku saattaa ihmetellä, miten voin olla Ranskassa au pairina kun en osaa kovin hyvin ranskaa. Mä olen au pairina suomalaisessa perheessä, joten ranskan kielitaito ei ole ollut välttämätön. Mutta Ranskassa haluaisin kuitenkin käyttää ranskaa, ja oon innoissani oppimaan kieltä, josta kuitenkin tykkään todella paljon.
16 kommenttia:
sori mut ethä sä sitten mikää au pair oo?? jos et oo ranskalaisessa perheessä :o mun mielestä?
"marraskuuni kulkea" eli opiskelet kuukauden, kuinka paljon on oppitunteja? :)
Anonyymi: Periaatteesa olen kyllä au pair, se on parempi sana kuin esimerkiksi hoitaja. Ja ihan piti Wikipediasta tarkistaa: "Au pair tarkoittaa henkilöä, joka asuu ulkomailla perheessä hoitaen perheen lapsia ja tehden kotitöitä". Eli jos lähtee ulkomaille, vieraaseen perheeseen, kutsutaan au pairiksi :)
Anonyymi: Jep, kuukauden verran, katson sitten marraskuun puolessa välissä tarvitseeko/haluanko jatkaa lisää. Mulla on oppitunteja mielestäni tosi hyvin: neljänä päivänä viikossa, kolme tuntia päivässä. Toivottavasti opin! :)
maksaako aupair perhe sun opiskelun? kiinnostaa ku oon miettiny lähteväni aupairiksi, niin kiinnostaa tää "käytännöntieto", ei se mitä jossain sivustoilla kerrotaan..
Linda: Joo, perhe maksaa. Nämä asiat tietysti riippuu perheestä hirveästi, mutta esimerkiksi Allianssin Nuorisovaihdon sivuilla lukee näin: "Kielen opiskelu on tärkeä osa au pair -oleskelua. Isäntäperheen edellytetäänkin järjestävän työaika niin, että au pairilla on mahdollisuus kielen opiskeluun." Joillain sivustoilla myös sanotaan, että "perheen myös tulisi kustantaa au pairin opiskelut", mutta niin kuin sanoin, kaikki nämä asiat riippuu hirveästi perheistä!! Tsemppiä sulle, toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääset au pairiksi :)
Hieno juttu että pääset tunneille, kuitenkin kieltä on niin paljon helpompi oppia kun asuu maassa. Itse haikailen myös että olisi aikaa ja viitseliäisyyttä opiskella ranskaa kunnolla.
Puhuvatko perheen lapset jo ranskaa? Kotikaupungissani on paljon ranskalaisia perheitä joiden lapset puhuvat jo hieman suomea, vanhemmat sitten vaan pyytävät lapsiaan tulkkaamaan kun on tarve :)
En tiennytkään että isäntäperhe voisi maksaa kielenopiskelun, aivan mahtavaa! Sulla on siis käynyt kaikinpuolin hyvä tuuri perheen kanssa :)
Onhan tuo nyt ihan huippua! Kerro sitten ihmeessä miten opiskelut ovat alkaneet! :)
Maija: Kyllä täällä paljon mielellään palaa oppikirjoihin, kuin Suomessa, kun sinänsä on "pakko" oppia jotta kaupungilla tulee paremmin toimeen. (Oikeastaan nyt mietin vain sitä, että baarissa osasin tilata vain kaljaa ja valkoviiniä... :D) Lapset osaavat hieman paremmin englantia, koska käyvät koulunsa englanniksi. Silti heidän harrastuksensa on ranskaksi niin kyllä ne oppii molempia nopeasti. On outoa, että jos tulen kotiin ja lapset ovat jo siellä, ei enää sanota '"moi", vaan "salut, ca va?" :) Ehdin pikaiseen katsomaan blogias, vaikuttaa kivalta, mutta asut siis Suomessa ja seurustelet ranskalaisen miehen kanssa, asuuko hänkin Suomessa? :) Pitää stalkata enemmän... ;)
rva ruusunen: Mä olen kyllä kuullut muutamilta että ovat maksaneet jotakin; esim. yhden kurssin tms. Mutta jos tämä on harvinaisempaa niin siistiä, olen onnekas! Oon toooosi innoissani menossa opiskelemaan ja istumaan takaisin pulpetin ääreen. Sain myös ilmottautumisesta vähän lisäpontta itsenäisesti opiskeluun, varsinkin kun kuulin että "tu n'est pas debutant" (et ole aloittelija) joten tuli paineet osata jotakin... :p
olen saanut kuvan että seurustelet? voisitko tehdä postausta etäsuhteesta? :)
Anonyymi: Kyllä seurustelen :) Tietysti voisin tehdä jotenkin yleisellä tasolla - mutta kaikki suhteet ja ihmiset on erilaisia, joten en tiedä auttaisiko mun omat mielipiteet? :) Ja toisekseen, meijän suhde on MEIJÄN suhde, jonka haluan täällä pitää yksityisenä. Mutta tästä linkistä pääset postaukseen, jossa käsittelen hieman meijän suhdetta:
http://meandlyon.blogspot.com/2010/10/ajatuksia-au-pairina-olosta.html
Toki kysymyksiä saa aina esittää, josko osaisin vastata :)
Kiitti tosta linkistä, oon uusi lukija niin ei ollu toi osunu silmään:) mutta teillä on siis - yleisesti - menny tää hyvin? ootte kestäny, onko mitää ongelmia? ymmärrän jos et haluu vastaa.. mä ja mun poikaystävä ollaan seurusteltu vaan puoli vuotta, te kolme vai? kuitenkin varmaan suhde kestää etäsuhdetta paremmin jos on seurustellu kauemmin.. pohdin näitä kun haluaisin lähtee vaihtoon mutta en tiedä :/
Anonyymi: Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, on mennyt hyvin ja hyvin kestetään :) Tottakai useasti - varsinkin kiireisen päivän jälkeen illalla alkaa miettimään asioita - tahtoisi vaan olla toisen vieressä ja mä ikävöin paljon poikaystävääni. Mutta en ikävöi NIIN paljoa ettenkö kestäisi tätä :) Nautin niin paljon täällä olostani, Skypessä voi soitella ja me nähdään alle kuukauden päästä :)
Mun mielestä on aivan sama onko seurustellut 3 päivää vai 3 vuotta - kunhan toisesta välittää niin paljon, että kaiken kestää. Mä en edes voisi kuvitella, etten olisi lähtenyt vain poikaystävän takia. Vaikka seurustelee, voi tehdä elämässään monia asioita ja elää unelmiaan. Se, että on poikaystävä, ei ole mikään syy olla lähtemättä sinne minne ITSE haluaa. Jos suhde on vahva ja molemmat on siinä täysillä, se kestää varmasti vaihtosi. Jos se ei kestä, mun mielestä se ei ollut sen arvoinenkaan, jos et saa tehdä mitä unelmoit? (Huom. vain MUN mielipiteitä)
Kiitos että viitsit vastaa:) mun pitää miettiä mitä oikeasti haluan ja kestäiskö meijän suhde. onhan se totta että pitää tehä mitä haluua. ottiko sun poikaystävä sun lähdön hyvin?
Anonyymi: Mä vastasin sähköpostiin, jossa kysyttiin kiinnostaako mua lähteä au pairiksi, myöntävästi ennen kuin mietin että pitääkö tällaista kysyä poikaystävältä ensin :D Mun poikaystävä tuntee mut ja tietää että oon halunnut yläasteajoilta asti lähteä ulkomaille joko töihin tai opiskeleen, joten se otti asian tosi hyvin. Jos mun poikaystävä olisi sanonut että "etpäs lähdekkään", olisin kyllä pari kertaa miettinyt että kenen kanssa oikein seurustelen... Olen silti todella kiitollinen mun poikaystävälle, että se otti asian niin hyvin ja kiittänytkin sitä liian monta kertaa siitä että päästi mut lähteen tänne :)
mun mielestä on itsekästä lähtee ulkomaille pitkäksi aikaa kun seurustelee. joojoo suhteessa pitää tehdä mitä haluu mut itelle ei tulis mieleenkää lähtee ulkomaille esim vuodeks kun on poikaystävä, se ois törkeetä sitä toista kohtaan joka joutuu elään edellee samaa arkee. piste.
parempi tyttöystävä: En voi sanoa tähän kuin, että meitä on moneksi :) Ei kaikilla ole yhtä palavaa halua lähteä ulkomaille, joillekin on hyvä olla kotona ja poikaystävän kanssa - ja arvostan sitäkin todella paljon :) Mutta jos mä en olisi lähtenyt au pairiksi Lyoniin, todella kauniiseen kaupunkiin, oppimaan lisää itsestäni, saamaan upeita kokemuksia, mua olisi myöhemmin kaduttanut niin paljon, että olisin ehkä alkanut vihaamaan itseäni liikaa. Ja ehkä poikaystävääkin? Kun jotain haluaa, se pitää tehdä, mutta tottakai munkin pitää tehdä kompromisseja ja esimerkiksi säästää rahaa lentoihin, jotta pääsisin poikaystävä luo :)
Lähetä kommentti