I love you in the morning, when you're still hungover

Kun ei ole postaillut kunnollisesti ehkä kuukauteen niin ei oikein tiedä mistä pitäis taas alottaa. Jos vaikka kierrän kaikki lähiajan tapahtumat sanomalla, että on tapahtunut paljon hirveää ja paljon kivaa pienessä ajassa ja nyt ollaan taas tässä ajassa? :D No okei, ihan kun pystyisin olemaan avautumatta.

Se, että se mun kamera meni rikki ihan lopullisesti, vaikuttaa aika paljon tähän bloggailuun. Kuvaamatta jäi vika baarireissu suomalaisten vaihtareiden kanssa (teitä on ikävä!), valon juhla ja kaunis kaupunki, ostoksia ja hengailua Suomessa, ja paljon muutakin. Toivotaan, että vastaan tulisi jokin hyvä ja halpa kamera... Siihen asti mennään kuvattomilla teksteillä, vanhoilla kuvilla ja teidän anojen iloksi niillä sairaan turhilla postauksilla weheartit- sivustolta lainattujen kuvien kera :p

Mä tulin viime yönä takaisin Lyoniin Suomesta, jossa sain nyt olla peräti kaksi viikkoa. Mua vähän pelotti, että totun olemaan kotikotona, mutta ihan hyvillä mielin tulin takasin tänne, eikä edes itkettänyt kentällä niin kuin muilla kerroilla :D Oli ihanaa nähdä kavereita ja muita läheisiä, juhlia kavereiden kanssa joulupäivää ja uutta vuotta, hengailla kotona ja isän luona, nähdä siskoja ja niiden ihania poikia, joiden kanssa ammuttiin raketteja.

Vaikka olin jo kauan sitten asennoitunut siihen, että viettäisinkin joulun Lyonissa, oli kyllä ihanaa viettää joulu oman perheen ja ihanien ihmisten kanssa. Vaikka meidän joulu ei ole koskaan samanlainen, sellainen perinteinen, jolloin kaikki tehdään samaan aikaan ja samanlailla, on mulle kuitenkin joulu sellainen päivä, joka pitää viettää tärkeiden ihmisten kanssa rauhassa. Nytkin mä vietin jouluni osaksi M:n porukoiden luona, osaksi isälläni ja osaksi kotikotona.

Mutta anyhow, nyt mä olen takaisin Lyonissa ja arki alkaa taas huomenna kello kuuden herätyksellä - enkä tosiaan tiedä miten tulen selviämään siitä, kun kahden viikon aikana on tullut maattua sängyssä reilusti puoleen päivään... Mulla ei ole vielä huomenna koulua, vaan menen torstaina pitkästä aikaa tunneille, ja musta tuntuu että oon aika lost, sillä en ole puhunut ranskaa kolmeen viikkoon :D Mutta on ihanaa nähdä taas Lyonin kavereita ja päästä takaisin arkeen.

Tuntuu ihan oudolta, että kohta mun au pair -vuodesta on kulunut puolet. Ihan käsittämätöntä. Paljon on toki vielä jäljellä, mutta paljon on mennytkin. Tuntuu, että mä just tulin tänne, olin ihan eksyksissä kaupungilla ja nautin elo- ja syyskuun helteistä, opettelin itsenäisesti vähän ranskaa, alotin tanssin... Ja nyt tunnen kaupunkia jo hyvin, opiskelen koulussa, oon saanu ihania kavereita, lähentyny perheen kanssa ja oppinu itsestänikin paljoa. Ja rakastunut tähän kaupunkiin <3 Jos pitäisi sanoa kolme hyvää syytä lähteä au pairiksi tai vaihtoon ne olisi kaverit, kaupunki ja kieli.

Ps. Jos joku haluaa myydä hyvän ja halvan kameran niin laittakaa kommenttia :D