9/15/2011

"No miltä tuntuu olla takasin kotona?"

Mä en oikein tiedä miten muotoilisin vastauksen tohon kysymykseen, jonka jokainen tapaamani ihminen multa kysyy ja jonka kuulen joka päivä. Kivalta. Hyvältä. Vähän oudolta, mutta hyvältä. Haikeelta. Surulliselta. Onnelliselta. En mä tiedä.


On ollut ihanaa nähdä ystäviä ja perhettä. Oon nähnyt ihan hirveästi ystäviä lyhyen ajan aikana. Mun isä ja äitipuoli järjesti mulle pienet home coming -bileet, joihin pääsi tosi moni mun kavereista. Oon treffannut mun ihania tyttöjä, nähnyt sukulaisia, ollut yökylässä siskolla, käynyt katsomassa toista siskoa sairaalassa, nähnyt niiden lapsia, käynyt juhlimassa, ollut kotona, ollut iskällä, tavannut M:n, käynyt Helsingissä näkemässä Miaa ja myös Tampereella Sirjan kemuissa.


Oon myös saanut jotain järkevääkin aikaiseksi; oon hakenut kouluihin ja etsinyt töitä, käynyt Kelassa ja työkkärissä. Vaikka on kivaa nähdä kavereita ja nukkua yli kahteentoista, haluaisin jo päästä eteenpäin. Haluan löytää minkä tahansa työn, jotta voin taas marraskuussa lähteä Lyoniin ja käydä Pariisissa. Haluan jo päästä kouluun, mulla tosiaan alkaa nyt kolmas välivuosi enkä kestä enää :D Toivotaan että jostain tärppäisi. Sekin auttaisi kotiutumiseen, että täällä olis oikeasti jotakin mulle :)


Mä olen vähän sellanen, että jos tiedän vähääkään olevani surullinen tai ahdistunut, teen suunnitelmia ja sovin kaikenlaista kavereiden kanssa. En jää yksin kotiin jumittamaan vaan nään kaverin, menen kahville tai elokuviin, lähden ulos vaikkei tekisikään mieli, käyn lenkillä tai jotakin muuta. Enkä nyt tarkoita, että olen nähnyt mun kavereita vaan koska mua jotenkin ahdistaa tai surettaa. Oon nähnyt niitä, koska mulla on ollut mun kavereita ja perhettä ikävä, ne on mulle tärkeitä ja niiden kanssa on ihanaa. Mutta sitten kun ei ole sovittuna mitään enkä ole lähdössä minnekään ja olen vaan kotona ja pysähdyn, niin se iskee. En haluais sanoa tätä "ääneen", mutta ollessa yksin, kotona, mun olo tuntuu niin tyhjältä ettei oo koskaan tuntunut.


Mulla on ikävä Lyonia. Mun kavereita siellä. Ankkua, on niin outoa olla ilman Ankkua. Jadea, mun ihanaa ystävää. Mia, Meredith, Maryland, Andrea, kaikki ihanat tyypit. Rhône, Vieux Lyon, Part-Dieu, Barrio, Ayers Rock, Croix-Rousse, Parc de la Tête D'or...


Mulla on ikävä sitä, että mihin tahansa meni, aina tapahtui jotakin ja tapasi uusia ihmisiä. Ei ollut huolta, ei ollut stressiä. Mulla on ikävä kaikkia seikkailuja Ankun kanssa, hengailuja Jaden kanssa, ranskan oppitunteja tyttöjen kanssa, monen monia lounaita koulukavereiden kanssa, tanssimista Ankun kanssa. Mulla on ikävä mun lapsosia, joiden kanssa vietin niin paljon aikaa. Niistä tuli osa mun perhettä, ne oli kuin mun sisarukset, joiden kanssa leikittiin ja naurettiin ja joskus kinattiinkin. Juoruilin hetki sitten hetken Mian kanssa, ja voin myöntää, että mulla on ikävä myös Lyonin miestarjontaa hahah :D


Mutta tää ei tunnu yhtään reilulta mun kavereita ja perhettä kohtaan, koska oikeesti tykkään myös olla täällä ja rakastan mun kavereita ja perhettä enkä haluis olla ilman niitä. Siks mietin kauan että kirjotanko ees tätä, mutta luulen kaikkien ymmärtävän, että tällanenkin fiilis oli joskus tulossa. Että vaikka oon onnellinen ollessani taas täällä, rakensin kuitenkin kodin myös Lyoniin. Ja joskus tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta ja haikeelta miettiä, että se toinen koti vaan jäi sinne.


Mutta Lyon ei ole toisella puolella maapalloa, vaan loppujen lopuksi ihan lähellä, ja pääsen sinne periaatteessa useinkin käymään. Ja mähän olen menossa marraskuussa sinne (tosin en vielä tiedä kuinka pitkäksi aikaa, riippunee mahdollisesta työstä...) joten ehkä pyyhin jo nää kyyneleet, mietin asiaa positiivisesti ja lopetan Beyoncén lällybiisien kuuntelemisen... Ja jatkan treffien, kahvittelujen ja juhlimisten suunnittelua ystävieni kanssa enkä jää paikoilleni :)


Elämä helpottaa hetkessä kun muistaa kuinka upeita ihmisiä mun elämässä on, mun lähellä. Ja ne jotka on kauempana, pysyy mun elämässä jos niiden eteen tekee töitä :)




Niin, nyt tiedätte mitä tarkotan jos vastaan kysymykseen "Ihan hyvältä". 

13 kommenttia:

Taru kirjoitti...

ihanan rehellinen postaus :) eiköhän kaikki kaverit ymmärrä että toi on ihan normaalia kun tulee takas pitkältä reissulta!

Anonyymi kirjoitti...

ihanan tunnelmallisia kuvia <3

Lotta kirjoitti...

Taru: Tiedän, että ne ymmärtää. Jotenkin vaan tuntuu pahalta sanoa että ikävöin takasin sinne, vaikka tykkään olla takasin kotona :)

Anonyymi: Kiitos :)

Mia kirjoitti...

Oi Lotta <3 Ymmärrän sua ihan täysin. Ja sua on ikävä tänne, kun tuut niin vietetään joku kiva tyttöjen ilta porukalla, laitetaan hyvää ruokaa ja jutellaan ja mennään ulos ja pidetään ihana ilta! Silleen RENTSISTI ^^ Tiiätkö, en ees mennyt Barrioon tänään, vaikka kutsuttiin kun en saanut ketään lyhyellä varoitusajalla houkuteltua mukaan... oon varma, että sä olisit tullut ja olisi ollut niin kivaa ^^ Ja sitä paljonpuhuttua mieskomeutta siellä ainakin olisi rittänyt ja riittää, heh!

Lotta kirjoitti...

Mia: Voi oot ihana, täällä mä pillitän :D Mä olisin ihan varmasti ollut messissä niissä synttäribileissä, vraiment! Hahah rentsisti ;) Kuulostaa niin hyvältä, en malta odottaa! Oot rakas.

Anonyymi kirjoitti...

Voi Lotta! Ymmärrän täysin sun fiilikset. Elämä on täynnä seikkailuja, upeita kokemuksia ja haasteita. Iloa, surua, rakkautta. Olen varma, että asiat selviävät ja järjestyvät, luultavasti vielä parhain päin! Kaikki ihmiset ja hetket on onneksi sun sydämessä, olet sitten Suomessa tai Ranskassa. Toivottavasti mekin törmättäisiin tässä joskus. Oot huippu! <3
HannaA

Lotta kirjoitti...

Hanna, kiitos ihanasta kommentista! Kyllä mäkin olen varma, että asiat järjestyy, välillä vaan tulee hieman surullinen olo, mutta kyllä tää tästä! :) Ja joo, pitää törmätä ehdottomasti <3

sphi kirjoitti...

Noh toi "Ihan hyvältä" ym kommentit kuuluu usein munkin suusta - jutellaan sitten koulusta tai tulevaisuudesta tms. Se on vaan niin vaikeeta kun itte on kiinnittyny johonkin tai sillon varsinkin kun on kiinnittyny moniin paikkoihin!
Mutta sitten jos ajattelee positiiviselta kannalta - miettii miten ihania ystäviä oot saanu Ranskasta ja maailmalta ja silti sulla täällä kotona odottaa aina ystävät! :>

jadie kirjoitti...

mulki on ikava sua <3
-j

Mia kirjoitti...

Oot söpö <3 En malta odottaa myöskään! Pus!

Lotta kirjoitti...

Sofia: Niinpä, pitää vaan muistaa ajatella positiivisesti. Oot ihana rakas! <3

Jade: Mussuuuuuuu <3 marraskuu tulee ihan kohta!!

Mia: Pus <3

rva ruusunen kirjoitti...

<3

Lotta kirjoitti...

rva ruusunen: <3