Koti-ilta L:n kanssa

Mä saatoin lapset tiistaina lentokentälle ja siitä asti on ollut hieman hassu olo. Mä en ole enää niiden kanssa. Mä en ole enää töissä. Mutta vaikka on hieman haikea olo, samalla mulla on myös lomafiilis. Mä olen lomalla, mulla ei ole mitään, saan nauttia koko kesän! Tosin teen pieniä babysitter-hommia ja heti lauantaina pidän huolta kahdesta pojasta, meinaan kelpaa se pienikin ylimääräinen raha.

Miksi mä jäin sitten tänne kesäksi vaikka työt loppuivat? Koska mä rakastan Lyonia. Ja koska päätin tulevani täältä kotiin elokuussa, haluan nauttia Lyonin kesästä (jos siltä kuumuudelta pystyy) kaikin mahdollisin tavoin ja vielä hengailla mun kavereiden kanssa joista jokainen lähtee kesän jälkeen omille teilleen - Venezuelaan, Pariisiin, Jenkkeihin, Ouluun... Mä olen saanut elämääni niin upeita ihmisiä, että jos mulla on vielä mahdollisuuksia olla niiden kanssa, otan siitä kaiken irti!

Kavereista päästäänkin siihen, että mun koti-ilta vaihtuukin ehkä jokilaivoihin kun koulukaverit just soitteli josko lähtisin ulos. Andrea lähtee kohti Caracasta sunnuntaina joten haluaisin kyllä nauttia mun yhden lempparitytön kanssa vielä näistä illoista. Mutta kun oon tuon yhden luona niin mitäköhän se sanoo jos lähdenkin.. Se on muutenkin ollu jotenkin kireänä tänä iltana eikä oikein lämmennyt mulle vaikka oon yrittäny kaikenlaista... Suuttuukohan se jos lähden? Jos kuitenkin kapuan sen viereen kun tuun aamuyöllä kotiin?

Noh, täytyy kattoo maltanko lähtee sen vierestä :) Ja sen hooditkin on kivat ja tykkään, siis rakastan noita isoja ikkunoita:

Ja tässä mun komea:

Jade ja Quentin lähti Sloveniaan, mä hengaan ton kanssa ja se varmaan suunnittelee itsemurhaa tosta ikkunalaudalta. Mä minkään miehen kanssa hengais, miehet on tyhmiä, niistä on vaan harmia, ne ei tajuu mitään ja on sieltä kuuluisasta. Mutta eipä toikaan musta tykkää :D Paitsi kun annoin sille palan pekonia. Nyt se nukkuu mutta äskön se minku ja manku ihan hirveesti, varmaan ikävä mamia ja isiä. Mutta se on silti ihan kiva.

Joo, mä alan nyt meikkaan ja lähden viettään - toistaiseksi ainakin - viimeisiä iltoja mun ihanien tyttöjen kanssa. Huomenna lounastellaan viimeistä kertaa perus kokoonpanolla, minä, Meredith, Maryland, Andrea ja Rike. Tuntuu niin hassulta hyvästellä kaikki. Mutta vielä sitä ei tarvitse tehdä, joten nyt nautitaan elämästä ja kavereista!

Chamonix, Mont Blanc, Gourmayeur (Italy) and Annecy

Ahh what an awesome weekend I had. Se alkoi perjantailla kun Ankku sai mut pyydettyä lähteen ulos vaikkei ollut oikein fiilistä - mikä sitten muuttui heti kun pääsin kaupungille, jossa oli hirveesti porukkaa. Mentiin piiitkästä aikaa Siriukseen (jokilaivaan) ja oli kiva päästä tanssimaan. Ja vielä kivempaa oli olla välinpitämätön ja vaikea yhdelle vanhalle tuttavalle... Haahaa illan paras juttu oli tanssia sen kanssa ja sitten sanoa "Je vais partir". Go me!

Lauantaina aamusta (luojan kiitos ei juotu perjantai-iltana, niin paitsi rommia...) lähdettiin sitten perheen kanssa viettään viimeistä yhteistä viikonloppua kohti Mont Blancia. Oli ihan mieletön reissu, tuntui kun oltas oltu kauemmin kuin pari päivää, näin niin monia juttuja. Matkalla Alpeille oli tosi kauniita maisemia:

Tässä vaiheessa hoin lauseita "siis pääsenkö mä tonne, mennäänkö me tonne, miten me mennään tonne, onko siellä kylmä?!" aika monta kertaa. Ja siellä oli kylmä.

Reissu siis alkoi ranskalaisesta Chamonix-nimisestä kylästä, josta lähdettiin kohti Mont Blancia sellaisella köysiratahommelilla. Sanoin, että se oli laatikko, M korjasi kondoli. Se oli jotenkin upeaa ja pelottavaa samaan aikaan, että sellaisella narulla pääsee isolla laatikolla (kondolilla) monta ihmistä samaan aikaan neljään kilometriin. Ja joo, tässä vaiheessa hoin "Apua, mitä jos tää tippuu, tai menee rikki tänne, ei päästä pois, kuollaanko?". Kiva matkaseuralainen olen siis ollut.

Olin tosi tyylikkäänä tuolla ylhäällä kun kaikki normaalit takit on viety jo Suomeen... Tuulipuvuntakki sai kelvata - muttei kyllä riittänyt pitään lämpimänä.

Mutta kaakao auttoi <3

Siis oikeasti, tuollaisen varassa takaisin alas?!

Tuolta lähdettiin kohti Italiaa, Mont Blancin toiselle puolelle, missä meillä oli varattu hotelli. 11 kilometrin ajamisen Mont Blancin tunnelin läpi oltiin Italian puolella ja suunnattiin Courmayeur -nimiseen pikkukaupunkiin. Hotelli oli sinäsä ihan ok, mutta oltiin luettu netistä, että siellä olisi uima-allas, jota ei sitten ollutkaan... Ja raflassa, jossa syötiin, jouduttiin odottamaan ihan överikauan ruokia - tosin se korvattiin meille onneksi ottamalla lapsien ruuat pois laskusta sekä tarjoamalla vielä yhdet drinkit. Ei jäänyt niin huono maku siitä paikasta :) Kaupunki oli kaunis, tosin sellainen turisteja (tuohon aikaan ei kovin paljoa) ja hotelleja täynnä oleva paikka - mieluusti olisin kierrellyt kauemminkin Italian puolella :)

Hotellin parvekkeelta näkyi myös Alpit :)

Sitten alkoi matka kotiin, mutta päätettiinkin - onneksi - mennä kotiin ranskalaisen kaupungin Annecyn kautta. Takaisin tunneliin ja Ranskan puolelle, josta löydettiin pieni random järvi, jossa päästiin vilvottelemaan matkalla.

Mun mussukat <3

Ah, sitten se Annecy. Se on siis pieni kaupunki about 150 kilometrin päässä Lyonista ja pääsin sinne vasta nyt ekan kerran - mutta ei todellakaan jää viimeiseksi. Oon kuullut paljon hyvää kapungista ja se näytti tosi kauniilta, mutta me keskityttiin tällä kertaa vaan rannalla makoiluun. En oikeasti kestä kuinka kaunista tuolla oli, en ole koskaan nähnyt noin kirkasta vettä. Tuo järvi - Lac d'Annecy - on aivan upea noiden vuorien ympäröimänä.

Reissusta selvittiin hieman väsyneinä ja hieman palaneina, mutta oli tosi kivaa ja oon niiiin happy ja lucky kun mun perhe on ollut niin ihana ja vienyt mua upeisiin paikkoihin. Tuskin tässä lähiaikoina olisi muuten tullut tilaisuutta lähteä esimerkiksi Disneylandiin tai Mont Blancille?

Tänään vietettiin kuumaa kesäpäivää yli 30 asteessa, hengattiin lasten ja Ankun kanssa puistossa, pelailtiin ja leikittiin ja syötiin eväitä - mahtava päivä mutta viimeinen sellanen lasten kanssa :( Mä saatan huomenna lapset kentälle ja sitten... c'est fini! En just nyt kestä enää tätä itkun määrää, mä kirjottelen myöhemmin näistä mun kesäsuunnitelmista sun muista. 

Last few days

Mä asun tuolla ylhäällä, Saône (kuvassa) sekä Rhône -jokien välissä :)

Vanhan kaupungin (Vieux Lyon) talot <3

Mä en ole vielä tutustunut the real lyonnais -safkaan eli sisäelimiin... Yhhh enkä tulekaan tutustumaan. Sammakon jaloista oon kyllä kuullut paljon hyvää?

Lähdettiin alkuviikosta ottamaan aurinkoa vähän korkeammalle, Fourvière-katedraalin lähistöllä olevalle amfiteatterille :) Kesän aikana tuolla järkätään tapahtumaa nimeltään Les Nuits de Fourvière (Fourvièren yöt) ja tuolla pystytettiin stageja ja ne testaili hyvää musaa ihan täysillä, kelpas siis olla :p

Seuraavana päivänä näin Riken ja en halua luopua tästä tytöstä! Rike lähtee kolmen viikon päästä takasin Jenkkeihin ja en ehkä kestä.

Tiistaina järkättiin La Fête de la Musique -tapahtuma (Musiikin juhla) Lyonissa 30. kertaa ja vaikka sää oli ihan hirveä, porukkaa oli silti paljon liikenteessä. Koko Lyon oli siis täynnä bändejä, artisteja ja vaikka mitä. Me hengattiin enemmikseen Vieux Lyonissa, kuunneltiin parit esiintyjät ja heiluttiin Reggae-meiningeissä mukana haha. 

Riemuidioottien hymyä ei saa pois edes kaatosade! Tosin mä saatoin valittaa vähän enemmän kun Ankku niin kuin seuraavasta kuvasta voi nähdä...

Illan viimeinen kuva... Haha.

Ai niin. Mä olen nyt päättänyt, että lähden kotiin tän duunin jälkeen. Tai no en ihan, mun työt loppuu ensi viikon tiistaina ja mä tulen Suomeen 24. elokuuta. En oikein tiedä mitä ajattelis :) Kirjottelen tuntemuksista myöhemmin, nyt alan siivoileen ja pakkaileen, huomenna suunnataan meinaan juhannuksen viettoon Ranskan sekä Italiankin puolen alpeille! :)