8/31/2011

Pieniä kulttuurieroja


Ennen kuin avaudun sen suuremmin takaisin tulosta ja siitä miltä se tuntuu, ajattelin kertoa teille muutamia pieniä juttuja mitä olen huomannut - nyt viikon Suomessa olleena. Oon huomannut kaikenlaisia pieniä kulttuurieroja, jotka häiritsee mua ihan sikana :D En nyt tarkoita, että olisin nyt muka kovinkin ranskalaistunut tai muuta sellaista, mutta vuodessa ehtii oppia pikkujuttuja uudesta kulttuurista :) Tässäpä muutamia:

- Varmaan ensimmäinen asia, jonka huomaa; Miksei kukaan enää pussaile?! On niin outoa tavata ystävä ja sanoa vaan 'moro'. Tottakai mä halaan hyviä ystäviäni tavatessani, varsinkin kun viime kerrasta on saattanut mennä vuosi. Mutta jos nään mun ystävää monta kertaa esimerkiksi viikon aikana, pelkkä 'moi' riittää. Ja se on outoa! Tosin, kukaan ei kiellä mua antamasta poskipusuja mun ystäville, mutta pelkään pussailun jäävän päälle ja sitten jos alan pusutella puolituttuja, saatan saada hassuja katseita.



- Yleisesti täällä asiakaspalvelu on paljon töykeämpää. Tottakai löytyy niitä ystävällisiäkin, jotka ei näytä työhön kyllästymistään murahteluina asiakkaalle, mutta sanoinkin että yleisesti. Tulee ikävä Lyonin kassatätejä, jotka jaksoi sanoa päiväät ja päivänjatkot ja kiitokset ja näkemiin jokaiselle asiakkaalle. Hymyillen.

- Samalla kun asiakaspalvelu on hieman töykeää, on kyllä pakko syyttää myös asiakkaita. Harvalle asiakkaalle kuuluu sana 'kiitos' sanavarastoon, vaikka täällä sitä nimenomaan pitäisi käyttää enemmän; eihän meillä ole edes vastineita ranskan lauseelle 's'il vous plait' tai englannin kielen vastaavalle 'please'. Tästä syystä saatan kuulostaa joskus hölmöltä kun kiitän sanoaessani tilauksen, saadessani vaihtorahat/kuitin ja lähtiessäni. Mutta mua häiritsee aivan törkeesti, jos kuulen jonkun sanovan baaritiskillä yhden sanan: 'Olut'. "Olut"! Okei, baaritiskin työntekijöillä on kiire joten monille riittää se, että ne saa vaan tiedon mitä porukka haluaa juoda. Mutta oikeesti, sanokaa edes 'Olut, kiitos'!



- Ihmisiä ei esitellä kovin usein. Okei, mun grillibileissä mä esittelin kaikki ystäväni mun isälle ja äitipuolelle, mutta jos ei olla ihan niin "virallisissa" oloissa, moni ei esittele ihmistä, joka tulee seuraan. Jos mä juttelisin baarissa ystäväni kanssa, sitten siihen tulisi mun toinen ystävä, mutta nämä kaksi eivät tuntisi toisiaan, olisi epäkohteliasta olla esittelemättä näitä. Lauantaina baarissa tuli monta tällasta tilannetta, että mun kaverille tuli jutteleen joku pidemmäksikin aikaa, eikä mua esitelty k.o. henkilöille. En mä siitä loukkaannu, mutta se on vaan hassua!

- Pari kertaa baarissa käymisen jälkeen huomaan myös, että tuntemattomat miehet, jotka tulevat juttelemaan, on yleisesti todella vahvassa humalassa. No tää nyt ei ollut minkään yllätys, vaan on ollut tiedossa jo kauempaan :D Pitää keskittyä kuuntelemiseen, että saa miesten puheista selvää ja sitten jos kohteliaasti kieltäytyy vaikkapa tanssimaan lähtemisestä, saa osakseen jotain ihme mutinaa "Jaa ei vittu kelpaa vai". No jos nyt asian noin sanot, voisinkin oikeastaan lähteä!!



- Ihmiset ei sano 'hyvää ruokahalua' kovinkaan usein alottaessaan syömään. Ihmiset ei välttämättä (etenkin kotona syödessään) odota kaikilla olevan ruokaa, vaan alottavat syömään. Se on hassua! Jotkut vielä ottavat ruokaa ja jotkut alkaa syömään!

- Mä yritin keksiä jotakin positiivisempaa suomalaisesta kulttuurista, mutta nyt mulle tuli vaan tämä mieleen: Täällä on vähän helpompaa syödä terveellisesti. Täällä ei ole niin paljon leipomoita tai pieniä kahviloita, jotka myyvät patonkeja ja croissantteja kaduilla, jolloin se euron croissantti on tosi helppo ottaa kiireessä.

- No okei, myöskin tämä suomalaisen kulttuurin puolesta: kun Lyonissa (ja Ranskassa yleisestikin) aina pusutellaan ja kysytään kuulumiset myös puolitutuilta, niin tottakai se on kohteliasta. Mutta se on myös sellaista, että pusutellaan, hymyillään ja sanotaan että olis ihanaa tavata ensi viikolla ja sitten molemmat osapuolet lähtee omille teilleen ja tietää varsin hyvin, etteivät ne tule tapaamaan. Tässä nyt ei kuitenkaan ole kyse mistään kavereista/ystävistä :) Eli Lyonissa saattaa olla enemmän sitä small talk -kulttuuria, mikä Suomesta yleisesti puuttuu, mutta suomalainen ei ainakaan puhu niin sanotusti 'turhia' ja on yleisesti rehellinen :)

Nyt mä lähden vähän pakkaileen kamoja, käyn iskällä ja sitten lähen käveleen juna-asemalle tuolla kivassa sateessa. Tänään menen Hyvinkäälle siskon luo ja huomenna sitten Helsinkiin Mian luo (kuulin huhua, että neiti oli ehtinyt tutustua ranskalaisiin poikiin, jotka lomailee Helsingissä; mä kuolen halusta puhua ranskaa pitkästä aikaa... niin ja katsella komeita ranskalaispoikia haha). Palailen viikonloppuna Suomeen palaamisen fiilis-postauksella! Enkä mä voi tätä blogia hetkeen lopettaa, mulla on noin kymmenen postausta vielä tulossa... :D

Postauksen taidekuvat (ekasta kuvasta propsit Quentinille!) on otettu Leffen terassilla kun hengailtiin mun vikana maanantaina :)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyl mua saa Lotta pussailla!! :P <3 heheh.
-Anni

Anonyymi kirjoitti...

älä lopeta :))

Jaana kirjoitti...

joo jotkut suomalaiset miehet humalassa ei ole niin.. hehkeitä.

Lotta kirjoitti...

Anni: <3 Sua onkin niin kiva halaila hihi.

Anonyymi: Eeen varmaankaa :)

Jaana: No kukaan ei ole humalassa, vahvassa sellaisessa, kovinkaan hehkeä.. :)