Ruokaa - ja vähän juomaakin

On tapahtunut jotain outoa - olen ollut Ranskassa vuoden enkä ole puhunut kertaakaan ruuasta - oh my. Ranska tunnetaan ruokakulttuuristaan; niin upeista ravintoloistaan, monen ruokalajin menuistaan, herkullisista jälkiruuistaan, viineistään, juustoistaan sekä tietenkin croissanteistaan ja patongeistaan. Monet tietävät, että Ranskassa illallista syödään tuntitolkulla, kaikki syö patonkia, viineistä ollaan tarkkoja ja croissanttien pitää olla uunituoreita.

Mitä muuta mä olen oppinut ranskalaisesta ruokakulttuurista? Ja onko nuo kaikki ylläolevat kliseet totta?

(Varoitus: postauksesta tulikin pitempi kuin ajattelin, että jos ei kiinnosta pelkkä ruoka - joka olisi kyllä mielestäni outoa - niin skippaa koko postaus. Ja muista, että nämä on vaan juttuja, joita mä olen huomannut ja oppinut, en väitä että tuntisin ranskalaisen ruokakulttuurin täysin.)

Kun olin ollut parisen kuukautta Lyonissa, luin Mireille Guilianon kirjan Ranskalaiset eivät liho, ja tein aiheesta myös postauksenkin. Postauksessa sanon näin: " -- Halusin tietää ranskattarien salaisuuden: niin paljon viiniä, niin paljon ihania erilaisia juustoja ja niin paljon patonkia - ja kaikki ranskalaiset naiset näyttävät olevan hoikkia ja hyvässä kunnossa -- ". No tätä mietin vielä joskus itsekin, mutta niin kuin postauksessakin sanoin, syy on sanassa kohtuus. Ja myöskin sanassa hyötyliikunta.


On totta, että ravintoloissa on monien ruokalajien menuja. On totta, että pieni, siro ranskalaisnainen saa ahdettua itseensä alkujuoman, alkupalat, pääruoan, juustoja ja jälkiruuan. Ja illallisen yhteydessä syödään tietenkin myös patonkia ja juodaan monta lasillista viiniä, ehkäpä otetaan kahvi vielä kaiken tämän jälkeen. On myös totta, että en ole nähnyt ylipainoisia ihmisiä kaduilla, ravintoloissa tai liikkeissä juuri yhtään. 


Ensimmäisiä juttuja, joita huomasin ollessa ravintolassa tai tuttavien syömässä, oli aterian syömisen kesto. Mun mielestä on ihanaa, jos kaikki tuttavat tai koko perhe kerääntyy pöydän ääreen ja juttelee päivän kuulumiset ja nauttii samalla illallista. Vaikka meilläkin kotona Suomessa syödään yhdessä, ei me silti kolmea tuntia siinä pöydässä notkuta... 


Mutta kai se johtuu siitä, että ranskalaiset tekee aika pitkiä työpäiviä, joten sitten siinä pöydässä on mukava jutustella kaikki tapahtuneet asiat. Ja vaikka illallinen olisi jokseenkin "tavallinen" tai arkinen, silti yleensä syödään alkupalat (pieniä naposteltavia, juustoja, pieni salaatti) ja juodaan lasilliset viiniä. Olen kuullut, ett varsinkin jos syödään tuttavilla ja seurueessa on myös lapsia, he syövät erikseen pienemmässä pöydässä ja myöskin eri ruokaa kuin aikuiset. Silti lapsia näkee todella usein ravintoloissa ja yleisesti ne jaksavat käyttäytyä tosi hyvin vaikka seurue söisikin kauemmin :)


On totta, että kaikki syö patonkia. Aina. Joka paikassa. Kaupunginosassa, jossa mä asun, Croix-Roussessa on todella monta leipomoa (boulangerie), mutta yksi leipomo on kaikista suosituin. Siinä on aamuisin, lounasaikaan sekä iltapäivällä töiden loputtua, ihan törkeet jonot. Siis porukka jonottaa sinne vaikka kuinka kauan saadakseen euron patongin, vaikka muualtakin saisi - ja paljon nopeammin. Mutta kun sen leipomon patonki on parhainta. Se on oikealla tavalla tehtyä, se on oikeanlaista eli ihanan pehmeää sisältä, mutta kuori on juuri oikeanlaista, sopivasta rapeaa. Harvemmin ranskalainen tarvii patonkinsa päälle mitään - Suomessa kun on totuttu syömään leipää margariinin, juuston tai leikkeleiden kanssa. Patonki syödään suoraan pussista ja tietenkin tuoreena. Patonkia on myös ravintoloissa ja se on vain revitty paloihin leipäkoriin.

Ah, croissantit... Nyt pitää kyllä myöntää, etten muista koska olen viimeksi syönyt niitä. Luulen, että meijän Alppi-reissulla söin viimeksi croissantteja, hotellin aamiasella. Tiedostan niin hyvin niiden olevan epäterveellisiä; tottakai ne tehdään kunnon rasvaan, mitä eniten rasvaa, sitä parempia bien sûr. Menin kerran leipomoon ja pyysin kahta croissanttia. Myyjä oli todella pahoillaan ja sanoi, että heillä ei ole tällä hetkellä tuoretta, mutta uusia tulisi ihan muutaman minuutin päästä uunista. Katsoin kassalle ja huomasin siinä olevan croissantteja, mutta nainen sanoi niiden olleen siinä jo tovin. Sanoin, että mulla on aikaa ja mun pitääkin käydä nostamassa rahaa, tulen sitten takaisin. Kun tulin takaisin myyjä oli vieläkin todella pahoillaan ja tarjosi croissantit mulle. Eli kyllä, croissanttien pitää olla tuoreita. Tosin, joka paikassa ei ole noin tarkkoja myyjiä... 
Croissantit on todella yleisiä aamupaloja tai kahvin kanssa syödessä. Joskus välissä on myös suklaata tai jotakin hilloa. Muhun ei ole koskaan iskenyt tuollainen suolaisen ja makean yhdistäminen, kuten pain du chocolat (suklaaleipä) ei ole koskaan muhun uponnut. Ällöä.


Croissanteista päästään ranskalaiseen aamupalaan, mikä on yleisesti ottaen ihan sairaan epäterveellinen. Tai ainakin varmaan suomalainen ajattelisi niin, meille kun on pienestä pitäen opetettu sen olevan päivän tärkein ateria. Ja toisaalta, oon kyllä sitä mieltä ja mun mielestä aamulla onkin parempi syödä enemmän, koska todennäköisesti tulet kuluttamaan kaiken syömäsi päivän aikana. Mutta mä en ainakaan heti herättyä pysty ahtaamaan itseeni kahvikuppia enempää. No mutta anyhow, ranskalaiset syö todella vähän ja todella epäterveellistä aamupalaksi. Kuppi kahvia sekä croissantti on todella yleinen aamupala. Tai kuppi sokerilitkuista kaakaota sekä paahtoleipä nutellalla. Välillä mietin miten lapset jaksaa pitkiä koulupäiviään (tietysti heillä on koulupäivän aikana lounas, mikä yleensä pakataan jo kotona siis mukaan) pelkällä nutellapaahtoleivällä ja sokerillisella appelsiinimehulla.


Juustot. Juustot on hyviä - se on mun ammattimainen mielipide niistä. Mun lemppareita on valkohomejuustot kuten Brie sekä Camembert. Mä harvemmin ostan juustoja yksikseni, mutta jos on porukalla niin niitä on kiva nautiskella patongin päällä. Mutta juustoja täällä on paljon ja liikkeitä, joissa myydään pelkästään juustoja samoin. 

Vasemmalla oleva juusto saattaa olla Comte, mutten sano varmaksi. Sitten mun kaksi lempparia Brie sekä Camembert. 

Ranskalaisesta juomakulttuurista




Niin kuin en juustoista, viineistäkään en kovinkaan paljon tiedä. En tiedä minkälaista on hyvä viini millekin ruualle. En myöskään pidä punaviinistä ja sitähän täällä yleisesti ruuan kanssa juodaan. Pari kertaa olen saanut hassun ilmeen tarjoilijalta jos olen tilannut valkkaria vaikka syön punaista lihaa. Mutta en välitä noista "tämän ruuan kanssa pitäisi juoda tätä viiniä" -jutuista, en voi sille mitään etten pidä punkusta :)
Viini on kuitenkin huomattavasti halvempaa täällä kuin Suomessa. Joku kysyi jossakin juhlimispostauksessani, että miten mulla on varaa juhlia. No ensinnäkin, mulle juhlinta ei tarkoita automaattisesti alkoholin juomista, voin lähteä ulos kavereiden kanssa ilman juomistakin. Mutta jos ja kun juon, siihen kuluu paljon vähemmän rahaa täällä kuin Suomessa. Viini, joka on mun mielestä ihan hyvää, maksaa kolmisen euroa. Jo hyvän viinin (lue: voit viedä viemisenä kun menet kyläilemään) saa kuudella-seitsemällä eurolla. Ja muistaakseni Suomessa J.P. Chenet (valkkari) maksoi jotain seitsemän euron paikkeilla, täällä sen saa neljällä eurolla.

Ranskalaiset juo myös olutta, ja niitä on monenlaisia kaupoissa myynnissä. Luulisin belgialaisen oluen olevan melkein ehkä (huomaa kirjottajan varmuus haha) suosituinta täällä. Olutkin on halvempaa täällä kuin Suomessa; ihan ok:ta kaljaa saa muutamalla eurolla kymmenen tölkkiä. Tottakai sitten kunnon, hyvä olut maksaa enemmän; esimerkiksi Leffe-olut maksaa ravintolassa viisi-kuusi euroa, tietysti kaupasta löytää halvemmalla.

Parin euron kaljat baarissa (ignooratkaa noi shotit...)

Belgialaista Leffe-olutta

No sitten tietysti löytyy vaikka mitä muuta juotavaa, mutta täällä yleisiä ovat myös oluet, joihin laitetaan jotakin siirappia (mehutiivisteen tapaista). Mä en ole näistä koskaan tykännyt, mutta jotkut tykkää oluista, joihin sekotetaan esimerkiksi sitruunasiirappia (juoma on nimeltään demi-citron). Mutta hyihyi, miettikää nyt...


Ranskalainen drinkki - tai oikeastaan aperitiivi - nimeltään Kir on myös suosittu. Se on juoma valkoviinillä sekä mustaherukkaliköörillä. Wikipedian mukaan juomaan käytetään Dijonin mustaherukkalikööriä sekä Burgundin Aligote -valkkaria; jos näitä tiettyjä juomia ei käytetä drinksuun, se on nimeltään vaan Blanc-cassis (blanc=valkoinen viini, cassis=mustaherukka). En tiedä kuinka orjallisesti ranskalaiset ravintolat ja baarit oikeasti noudattaa tätä? On olemassa myös Kir-royal, jossa valkkari korvataan shampanjalla, en ole koskaan kokeillut tätä. 


Mun lempparidrinkki forever on mojito. Ne on niiin hyviä ja tilaan sellaisen aina kun on rahaa tai pyydän jos joku haluaa välttämättä tarjota drinkin. Ja vanha kunnon Red bull + vodka on myös ihan jees...

Vasemmalla Leffe Rouge (olut, jonka maustamiseen/tekemiseen on käytetty punaisia marjoja) sekä oikealla juoma nimeltään Kir

Tästä postauksesta olisi muuten tullut aivan liian pitkä, joten laitan tämän jälkeen tulemaan postauksen, jossa kerron ja näytän kuvina mitä mä yleensä syön ja onko se kovinkaan ranskalaista - mä en kuitenkaan käy syömässä illallista kovin usein ravintoloissa ;) JA PUHUN JÄLKKÄREISTÄ, miten pystyin unohtaan ne?!


ensimmäinen kuva
toinen kuva
kolmas kuva
loput kuvat olen ottanut itse